Liikunta blogit

KISARAPORTTI VIIME KESÄLTÄ: ENSIMMÄINEN PUOLIMATKAN KISA JOROISILLA

Ensimmäisen puolimatkan triathlon kisaan osallistuin Joroisilla kesällä 2017. Silloin uintitreenejä oli jo ollut niin paljon, että koin pystyväni uimaan tuon vaadittavan 1,9 kilometriä avovedessä. Avovettä kohtaan minulla oli edelleen pieni kammo, sillä vihasin kaikkia vesikasveja ja pelkäsin uida ilman kaveria vieraalla rannalla.

Tein uintitreenit aina Vesaniemen rannalla Kangasalla. Se oli minulle tuttu ranta ja uskalsin uida yhdelle tietylle poijulle ja takaisin. Siinäkin matkalla yhdessä kohtaa pelästyin aina jotakin pohjassa näkemääni. En ikinä sattunut siihen kohtaan kaverini kanssa enkä itse uskaltanut tutkia tarkemmin näkemääni. Kaverin kanssa uskalsin mennä uimaan toisillekin rannoille. Eli sillä tasolla pelkojen suhteen mentiin.

Poijulle ja takaisin oli ainoa reitti, jonka uskalsin yksin uida yksinkin turvakellukkeen kanssa. Turvakellukkeen kanssa voi levätä, jos voimat loppuvat tai tulee jotakin muuta tarvetta levätä. Sen kanssa on siis turvallista harjoitella.

Avoveteen sain siis tuntumaa myös samalla rannalla järjestettäviltä avovesiuinti kursseilta. Vuonna 2017 osallistuin kurssille kolmatta kertaa. Tuntuman lisäksi sain jotain vinkkejä suunnistamista varten. Harjoittelimme myös yhteislähtöjä ja rantaan nousuja, joita ei yksin tule juuri harjoiteltua.

Olin siis uinninkin osalta valmis kisaan. Se oli kuitenkin ainut laji, jota jännitin. Olin pyöräillyt useita pitkiä lenkkejä ja juoksu kulki edelleen hyvin. Olin tehnyt paljon vaihtotreenejä eli pyöräilyn jälkeen lähtenyt juoksemaan. Joskus pitkän pyöräilyn jälkeen tein lyhyen lenkin. Toisinaan lyhyen kovan pyöräilyn jälkeen tein pitkän juoksu. Viimeistelyharjoituksena tein 30 kilometrin reippaan pyöräilyn jälkeen 20 kilometrin juoksun. Harjoittelu oli siis kunnossa.

IMG_0907

Kisaan lähdin seurakaverini kanssa. Hän lupasi, että minä ja perheeni saisimme majoittua heidän mökillensä, joka oli suhteellisen lähellä Joroista. Mieheni ja lapset siis lähtivät kannustusjoukkoihin.

Olimme mökillä edellisenä päivänä. Melko heti saapumisemme jälkeen lähdimme kisapaikalla tutustumaan reittiin ja kisainfoon. Olin viikolla ostanut uudet pyöräkengät ja maantiepolkimet. Olin kokeillut niitä vain vähän. Kokeilu rajoittui yhteen harjoituskisaan ja ihan muutamaan lyhyeen lenkkiin.

Mietin vielä kisapaikalle lähtiessämme, että vaihtaisin vanhat tutut polkimet pyörään. Sillä en aina saanut jalkaa lukittua polkimeen. Miehet eivät kuitenkaan saaneet polkimia irrotettua, joten minulla ei ollut vaihtoehtoja. Joten kisasin siis uusilla kengillä ja minulle uusilla polkimilla. Aikaisemmat olin nimittäin polkenut maastopyöräkengillä- ja polkimilla.

Kisapaikalle päästyämme menimme ilmoittautumaan. Sieltä saimme kilpailunumeron, vaihtopussit ja ohjeet. Pakkasimme varusteemme pusseihin ja laitoimme varusteisiin numerotarrat. Samoin merkitsimme tarroilla pyörämme. Koska kisainfoon oli vielä aikaa, ajattelimme viedä vielä pyörät vaihtopaikalle.

Ensin ajattelimme polkea sinne. Käännyimme kuitenkin takaisin, kun joku sanoi että matkaa sinne olisi useampi kilometri. Totesimme, ettemme ehdi kävellen takaisia ajoissa kisainfoon. Pakkasimme siis pyörät takaisin ja menimme sillä.

Veimme pyörät telineisiin ja pyöräilykamat omaan telineeseen. Jo vaihtoalue näytti jäätävän isolta ja tuli selväksi, ettemme ole ihan kaksin kisassa huomenna. Yritimme painaa mieleemme omat paikkamme, jotta löytäisimme tavarat kisan aikana. Näimme muutaman seurakaverin ja vaihdoimme kuulumisia.

Kisainfoon. Siellä jo alkoi olla hieman perhosia vatsassa ja huominen päivä alkoi realisoitua. Tosin vielä siinä vaiheessa ajattelin, että kaikki oli nyt tehty kisaa ajatellen. Ainut mitä voi vielä tehdä on nukkua hyvin ja syödä hyvät kisaa edeltävät ateriat.

Aamulla en tarvinnut herätyskelloa. Nukuin kyllä yllättävän hyvin, mutta aamulla tuli jo muutaman kerran katsottua kelloa. Oli siis hyvin levännyt olo. Silloin alkoi jo hieman enemmän jnnittää. Aloitin pukemalla kisavaatteet päälleni ja sen päälle vähän lämmintä vaatetta ja menin aamupalalle.

Kaverini oli myös jo aamupalalla. Yhdessä söimme ja kiinnitimme kisanumerotatuoinnit käsiin. Lähdimme kisapaikalle kaverini miehen kyydillä. Oma perheeni oli tulossa perässä kannustamaan. Myös isäni ja hänen vaimonsa oli tulossa katsomaan kisaani. Sen lisäksi tiesin paikalla olevan myös paljon seurakavereita. Osa oli kilpailemassa ja osa katsomossa.

Oli siis paljon kannustajia. Se oli hienoa, mutta myös jännittävää. Olinhan ensimmäiset maratonreissut tehnyt aika yksin. Kaikki puolikkaat ja yhden Tukholman maratonin olen nimittäin kisannut yksin Tai oli siellä muutama muukin juoksija. Se toi vielä vähän lisää halua päästä kunnialla maaliin. Enhän useinkaan ennen suoritustani asiasta juuri kellekään mainostanut, jos minulta ei asiaa suoraan kysytty.

Mielestämme lähdimme hyvissä ajoin. Meille tuli kuitenkin kiire, sillä emme päässeet kovin lähelle starttipaikkaa autolla. Otimme siis hyvän alkulämmittelyn kiirehtiessämme kisapaikalle. Kisapaikalla kävimme tarkistamassa vielä, että pyörässä oli sopivasti ilmaa.

Minä halusin mennä vielä bajamajajonoon. Jonossa näin kaverini, jonka kanssa olimme juuri olleet Pirkan Pyöräilyssä. Hänenkin piti olla starttiviivalla, mutta hän satutti polvensa juhannuksena lasten kanssa jalkapalloa pelatessa. Oli kuitenkin hieno nähdä hänetkin tuolla kisapaikalla, jossa oli muutama muukin. Vessajonossa näin myös isäni ja hänen vaimonsa. Sain heiltäkin kannustuksia kisaan.

Vessareissun jälkeen äkkiä märkkäri päälle ja veteen. Ehdin juuri vähän kastautumaan ja uimaan pienen lenkin, ennen veryttelyajan päättymistä. Sitten yritin etsiä kaveriani. Olimme jo toivottaneet toisillemme onnea, jos emme enää ennen maalia näkisi.

IMG_0900 (002) – kopio

Löysin kuitenkin hänet ja menimme yhdessä uinnin lähtöön. Samassa lähtöryhmässä oli myös yksi seurakaveri, joka oli myös ensimmäistä kertaa puolimatkalla. Oli kiva vaihtaa vielä muutama sana kisasuunnitelmista ennen starttia.

Startti tapahtui rolling starttina eli kaikki menivät uintivauhtinsa mukaisessa järjestyksessä jonossa järveen. Aika lähti vasta lähtöviivan ylityksen jälkeen ja uimaan lähdettiin rauhassa parijonossa. Se oli miellyttävä tapa lähteä liikkeelle. Suurta ruuhkaa ei ollut, mutta yksinkään ei tarvinnut uida.

Uinti sujui hyvin. Jaksoin hyvin uida eikä ainakaan jälkeenpäin mittari näyttänyt, että olisin tehnyt isoja koukkauksia reitiltä missään vaiheessa. Pääsin hyvissä voimissa rantaan ja pahin laji oli takana tai niin ainakin siinä vaiheessa vielä luulin. Uintiin käytin aikaa 00.43.57.

Vaihto sujui ilman ongelmia ja lähdin polkemaa 90 kilometrin matkaan. Hyvän uinnin jäljiltä minulla oli hyvin virtaa. Lähdin siis reippaasti liikkeelle. Keli oli sopivan lämmin ja kisapuvussa ei ollut yhtään kylmä polkea.

Ohitin paljon triathlon pyörällä polkijoita ja keskivauhti oli noin 30 km/h eli minulle hyvää vauhtia. Ensimmäistä kertaa pääsin pyöräilyssä tuohon flow tilaan, josta aina välillä olin saanut nauttia juostessa. Yritin pitää pääni kylmänä, sillä vielä olisi juoksu edessä. Sykkeet olivat kuitenkin ihan maltilliset, joten annoin mennä.

Menomatka oli myötätuulta ja sen vuoksi meno tuntui helpolta. Takaisin kääntymisen jälkeenkin vastatuulesta huolimatta matka taittui vieläkin hyvää vauhtia ja sain edelleen ohitettua useita kilpailijoita. Heistä monella oli parempi pyörä. Mietin miten se pyörä kulkisikaan, jos sellaisen saisi alle.

Myös loppumatka meni joutuisasti, vaikka viimeiset kymmenen kilometriä tuntuivatkin raskaalta. Pyöräilyn pääsin vaihtoon alle kolmen tunnin. Vielä tuntui siltä, että minulla olisi helpposikin mahdollisuus alittaa tuo haaveilemani kuusi tuntia. Pyöräilyyn käytin aikaa 02.57.48.

Jo pyöräilyn aikana vatsassani möyri ja tiesin, että pyöräilyn vaihdon yhteydessä minun olisi pysähdyttävä bajamajaan. Sen teinkin. Jouduin jonottamaan pääsyäni pitkältä tuntuvan ajan. Vihdoin päästyäni vessaan vatsani oli ihan vettä. Sitä jo pyöräilyn aikana pelkäsinkin.

Olin matkan aikana ottanut reippaasti energiaa. Pyöräilyn aikana vaihdoin toisen pulloista myös järjestäjien urheilujuomaan. Se maistui kovin vahvalta. Join sitä silti, koska geelit alkoivat jo siinä vaiheessa ällöttää eikä muutakaan energiaa ollut. En osannut olla varovainen, koska viimeiset maratonit olin pysytyt juoksemaan ilman vatsavaivoja ja nytkin minulla oli samat geelit käytössä. Maratonin aikana olin aina juonut myös järjestäjien urheilujuomaa, joten niitä en osannut varoa.

Juoksuun lähdin kuitenkin reippaasti. Jalat tuntuivat tilanteeseen nähden toimivan ja juoksu tuntui helpolta. Mahassa kuitenkin mylläsi. Myös keli oli alkanut lämpiämään ja tiesin, että tässä vaiheessa suoritusta olisi hyvä vielä saada edes nestettä nautittua. Ainoa neste oli vesi, jota sitäkin uskalsin ottaa vain vähän ja sekin sai mahani möyrimään.

Jossain kohtaa tuli tarve päästä uudelleen vessaan. Sitä ei tietenkään ollut heti saatavilla. Alkoi olla sen verran pakottava tarve, että jouduin vaihtamaan kävelyksi. Siinä vaiheessa jouduin hylkäämään kaikki aikatavoitteet. Seuraava tavoite oli päästä puhtain pöksyin maaliin ja siihen minulla oli vielä runsaasti aikaa.

IMG_0882

Maratonkisoissa olen nähnyt ihmisiä juoksevan ne housuissa ja sen mielikuvan vuoksi mieluummin kävelin. Välillä tunne oli kuin yrittäisi juosta vesiperäruiskeen ottamisen jälkeen. Jokainen juoksuaskel pisti sulkijalihakset tekemään maksimitreenin. Eli sitä sitten taas kerran harjoiteltiin.

Myös henkinen pettymys oli suuri. Olin ehtinyt jo uinnin ja pyöräilyn aikana haaveilemaan tuosta kuuden tunnin alituksesta. Ne lajit menivät loistavasti ja juoksu oli vahvuuteni näistä lajeista. Pystyinhän helposti juoksemaan PK-sykkeillä 6 minuutin kilometrejä ja vaihdossa jalat olivat tuntuneet niin hyviltä.

Jos olisin pystynyt juoksemaan, tavoite olisi toteutunut helposti. Tätä asiaa en kuitenkaan osannut ottaa huomioon. Tuota kävelyaikaa ja vessareissuja en tuohon osannut kellottaa. Juoksuun kului lopulta aikaa 2.14.50.

Kävellessäni moni sanoi minulle, että kävelinkin nopeampaa kuin moni muu juoksi. He eivät vain tienneet kävelyni todellista syytä. Se varmastikin piti paikkansa, sillä kävelen mielestäni ihan reippaasti. Eniten harmitti, että jalat tuntuivat hyvältä, vaikka iskutus vaikeutti sulkijalihaksen hallintaa.

Maalissa olin pettynyt itseeni. Juoksu harmitti edelleen ja mahani. Sen kanssa olen temppuillut koko elämäni. Se on ennenkin tehnyt lisäminuutteja kelloon kilpailusuorituksissani. Olin laittanut nekin keliakian piikkiin, enkä ollut tarkka energian otossa kisan aikana. Triathloniin kolme lajia ja epäonnistuin niistä tänään yhdessä. Lisäisin siihen ehkä neljännenkin lajin eli energiatankkaus, jossa minulla on vielä opeteltavaa.

No laji on opettelua ja se tekee maaliin pääsystä erityisen.  Eniten asiassa minua harmitti se, että tiesin joutuvani seuraavan vuoden aikana leikkauspöydälle jalkaterävaivojeni vuoksi. Skeptisenä leikkaussalihoitaja minua tietysti pelottaa, että leikkaus menee pieleen ja tämä on minun viimeinen mahdollisuuteni osallistua tuollaiseen kisaan. Sen vuoksi päätin heti osallistua vielä uuteen kisaan samana kesänä.

IMG_0901Alkupettymyksen jälkeen voitti onnistumisen riemu. Olihan tuo kuitenkin pitkä matka ja olin päässyt maaliin. Mökkisaunassa alkoi palautumien ja kisan vaiheiden jälkipuinti. Kaverieni kisat olivat sujuneet ilman ongelmia ja olin iloinen heidän puolestaan. Aloin myös suunnittelemaan seuraavaa kisaa.

 

Sain paljon onnitteluja kavereilta. Matkan aikaana tuli paljon kannustuksia tutuilta ja tuntemattomilta. Kyllä se Joroisten henki kannattaa kaikkien joskus kokeilla. Kiitos kaikille kannustuksesta. Erityisesti perheelleni ja läheisille, jotka jaksoitte kuusi tuntia seurata kisaani. Toivottavasti olen seuraavalla kerralla nopeampi ja kisa sujuu myös tankkauksen suhteen paremmin. Mukavia kisoja kesälle 2018!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s