Juoksu, Liikunta blogit

JUOKSUMATKA BERLIINIIN 2015

Kerron vähän tarkemmin Marathon kisasta tai oikeastaan matkasta. Ne tehtiin Saksan maalle. Täytyihän se Legendaarinen Berliinin Marathon kokea.  Minun piti mennä sinne jo vuonna 2008, mutta aloin silloin odottaa kuopustamme ja silloin kisa jäi kokematta.

Sovimme kaveripariskunnan kanssa, että ilmoittautuisimme vuoden 2015 kisaan. Paikkojahan sinne on rajoitetusti ja minä olin lopulta ainut, joka paikan sai. Ystäväni saivat omat osallistumisoikeutensa matkatoimiston kautta, joten olimme kaikki lähdössä starttiviivalle lähemmäs 40 000 muun juoksijan kanssa.WP_001007

Kisaan lähti noin 35 000 juoksijaa eli väkeä riitti. Järjestelyt oli hoidettu Saksalaisella täsmällisyydellä ja ne toimivat hyvin. Järjestäydyimme lähtöviivalle omaan karsinaamme muiden sekaan. Aamu oli viileä ja onneksi meillä oli kertakäyttövaatteita juoksuvaateiden päällä, jotka saimme sitten ennen starttia heittää roskiin. Roskan määrästä päätellen emme olleet ainoita.

Tunnelma oli huikea lähtöviivalla. Juoksupaikat oli jaettu edellisten tulosten mukaan. Me lähdimme aika lailla viimeisten joukossa. Eliitin lähdöstä kului 40 minuuttia, kun pääsimme vihdoin ylittämään lähtöviivan. Se varmastikin kuvaa hyvin kuinka paljon ihmisiä juoksemaan lähti. Pääsimme odottelun jälkeen hyvällä fiiliksellä starttaamaan on juoksumme.

Reitti kiersi Berliinin katuja ja lähes kaikkialla oli runsaasti kannattajia. Monessa paikassa oli erilaisia bändejä ja musiikki pauhasi. Yksin ei tarvinnut missään vaiheessa juosta. Myös vauhti oli pidettävä suurimmaksi osaksi massan mukaan. Ollessani Tukholman maratonilla ruuhka helpotti aika pian startin jälkeen. Tuolla helpotusta ei tullut koko juoksun aikana. Ohitimme ystäväni kanssa 10 000 juoksijaa matkan aikana. Sanoisin, että aika monta.

Kannustuksesta pitää kyllä mainita toisenkin kerran. Se oli aivan mahtavaa. Numerolapuissa oli jokaisen nimi ja etenkin loppumatkasta lisää virtaa sai huudoista ”Tiina you can do it” ja monista muista kannustuksista. Niitä sai kiitettävästi ja niistä me suomalaiset voisimme ottaa oppia.

Mieheni ei osallistunut juoksuun, mutta oli kannustusjoukoissa. Näin hänet ainoastaan kerran matkan varrella. Matkan varrella oli myös yksi mukava yllätys tai paremminkin sattuma. Näin yllättäen kollegani. Hän oli kannustamassa isäänsä ja heitimme ylä vitoset hänen kanssaan. Oli aika mukava tavata tuttu tuossa väkijoukossa ja ihmeellistä, että hän näki minut tuhansien juoksijoiden joukosta. Enhän jossain matkan varrella nähnyt edes miestäni, vaikka ohi juoksin ja hän sentään tiesi minun olevan matkan varrella.

Maaliin tulin ajalla 4.28. Maaliin päästessä on aina huikea fiilis. Niin tälläkin kertaa. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta se on yksi syy aina palata starttiviivalle. Tunnelatausta lisää aina se, että tietää antaneensa kaikkensa omaa jaksamista vastenhan sitä taistellaan. Tällä tasolla voittaa vain joka kerta itsensä, mutta se on myös hieno tunne.

Maaliin tulon jälkeen oli palautusevästä. Siellä minulle ei ollut montaakaan sopivaa ruokaa, joten söin useamman banaanin ja palautusjuoman. Sen kierroksen jälkeen etsin sovitun tapaamispaikamme ja keräsimme porukan kokoon. Sieltä löysin miehenikin ja lähdimme palauttavalle kävelylle hotellille.

WP_001008

Palauttelun jälkeen illalla oli vielä mahtavat after partyt, joihin onneksi osallistuimme. Väsymys oli kova ja jalat kipeät, mutta onneksi osallistuimme. Siellä kertailtiin päivän huikeita tunnelmia ja väsyneet jalat unohtuivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s