Sinun valintasi Blogit

MITEN SELVIYTYÄ TERVEENÄ MUUTTUVASSA MAAILMASSA

Paranna vastustuskykyäsi liikkumalla, hyvällä ravinnolla ja riittävällä levolla

 

Koronavirus saa nyt paljon palstatilaa. Sen lisäksi on kausi-influenssa ja muita tauteja, jotka koettelevat meidän vastustuskykyämme. Sen vuoksi omaa vastustuskykyä kannattaa kehittää ja pitää siitä huolta.

Mitä sitten voit tehdä pitääksesi omasta vastustuskyvystäsi huolta tai miten voit sitä parantaa. Liikunta, lepo, ravinto ovat keskeisiä keinoja vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. Lepoon kuuluu riittävä nukkuminen ja stressin hallinta.

KUVA 1

Kuvan lähde: Traner4You koulutusmateriaalit

 

Nukkuessa kehomme toimii tehokkaasti. Elimistön immuunipuolustusjärjestelmä toimii 24/7 ja suurin osa siitä prosessista tapahtuu unen aikana. Kun nukumme riittävästi, immunipuolustusjärjestelmämme saa riittävästi aikaa puolustautua päivän aikana altistumiamme bakteereita ja viruksia vastaan. Univajeisena tämä järjestelmä ei toimi yhtä tehokkaasti ja sairastumme helpommin.

Nukkuminen on elintärkeää. Liian vähäisen nukkumisen seurauksena sairastumme herkemmin ja suorituskykymme heikkenee. Riittävä ja hyvä uni parantaa fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä, suojaa sairauksilta ja edistää yleistä hyvinvointia.

Kasvata hyvinvointireserviäsi. Hyvinvointireservillä tarkoitan Hyvää kuntoa, hyvää ravitsemustilaa ja normaalipainoa. Siihen liittyy myös levon ja aktiivisuuden tasapaino ja stressin hallinta. Kannattaa miettiä sitä, miten nämä asiat ovat sinulla hallinnassa.

Paranna ja kehitä niitä osa-alueita, jotka koet olevan huonosti tällä hetkellä. Täydellisyyteen ei tarvitse eikä kannata pyrkiä. Kehitä kuitenkin kaikkia ominaisuuksia ainakin hyvälle tasolle. Näin pystyt säilyttämään toimintakykysi tässä muuttuvassa maailmassa.

Alla olevassa kuvasta näet kuvan muodossa mitä tapahtuu, kun sairastut. Jos olet erinomaisessa kunnossa, pieni sairastuminen ei hyvinvointiasi juuri haittaa. Flunssa tai nilkkamurtuma ei kaada terveyttäsi, vaan olet nopeasti kunnossa uudelleen ja palaudut tilanteesta. Jos kuitenkin olet jo valmiiksi huonossa kunnossa voi sama tauti olla kohtalokkaampi. Ainakin toimintakykysi heikentyneelle tasolle ja voi johtaa sairastelukierteeseen.

HYVINVOINTIRESERVI

Kuvan lähde: Trainer4You koulutusmateriaalit

 

Toivottavasti tämä edellinen kuva auttoi sinua ymmärtämään, miten tärkeää on pitää itsestäsi huolta. Ei vain liikkumalla ja terveellisellä ravinnolla. Mukaan tulee ehdottomasti ottaa myös tuo lepo ja stressin hallinta.

Olen itse yrittäjyyden lisäksi vielä sairaanhoitajan töissä. Molemmissa näen ihmisiä, jotka laiminlyövät jotain noista osa-alueista. Moni liikkuu hyvin, mutta ruokavalio ei tue liikunnallista arkea, eikä se mahdollista optimaalista kehitystä.

On myös niitä, joilla on huomattava ylipaino. Osa heistä on myös liikunnallisesti passiivisia. Heidän vahvuutensa saattaa kuitenkin olla lepo ja stressin hallinta.

Oma heikkouteni tällä hetkellä on uni ja stressin hallinta. Joskus se on ollut liikunnassa ja ruokavaliossanikin. Tällä hetkellä olen saanut ne kuntoon. Yrittäjänä yritän tarjota asiakkailleni työkaluja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Itse en ole stressin hallinnan asiantuntija ja oma mittarinikin on usein punaisella. Sen vuoksi minulla on joogaopettaja töissä ja pidämme TRE-kursseja toisen TRE ohjaajan kanssa. Itse olen saanut apua molemmista.

Sinun on tärkeä löytää omat heikkoudet ja kehittää niitä. Olemme Studiolla sinua varten. Kehitämme edelleen palveluja tuolle Stressin hallinta puolelle. Nykyinen maailman tilanne muutti aikatauluja. Suunnitelmissa oli aloittaa kurssi Stressin hallintaan ja nukkumiseen. Nyt asiakasmäärien vähentyessä saamme ainakin aikaa kehittää asiaa.

Vahvista omia heikkouksiasi ja voi hyvin. Olemme jokainen vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Ota vastuu omiin käsiisi. Olemme sinua varten, jos tarvitset apua. Tutustu meihin osoitteessa: http://www.pt-tiinaekman.fi

Liikunta blogit

Iron man treeniä ruuhkavuosien keskellä

Miten treenata täydelle matkalle ruuhkavuosina. Tässä hieman omaa tarinaa treenistä ja siihen liittyvistä haasteista. Haluan muistuttaa sinua sitä, että olen treenannut jo vuosia kestävyyslajeja eli viikoittaisen treenin määrä on asteittain kymmenen vuoden ajalla.

Aluksi treenimääristä. Oman treenimäärän olen pyrkinyt pitämään noin kymmenessä viikkotunnissa usean vuoden ajan. Se ei aina ole helppoa kolmen lapsen äitinä. Treenivuoden aikana treeniä rajoitti myös krooninen kipu ja talon rakentaminen. Olen myös aloitteleva yrittäjä, joka joutuu tekemään ”oikeita” töitä sairaanhoitajana, jotta saa laskut maksettua. Ei välttämättä siis otollinen aika tälle projektille näin jälkeenpäin ajateltuna.

Päätin siis osallistua täydenmatkan kisaa lokakuussa 2019. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Talon rakennus olisi jo valmis. Ajattelin ilmoittautumishetkellä, että muutkin asiat järjestyisivät pikkuhiljaa. En halunnut siirtää tuota unelmaa enää eteenpäin. Ajatus siitä, ettei enää nuorru ja kaikkea kremppaa tuon jalkakivun lisäksi vain tulee lisää vuosien varrella, vahvisti päätöstä. Haluan mieluummin katua tekemiäniä asioita, kun niitä jotka jäävät tekmättä.

IMG_2243 (002)

Jalkajutusta sen verran, että hermokipuun joudun edelleen syödä lääkkeitä. lääkärit ovat sanoneet, että en välttämättä pääse kivusta ikinä. Kipu ei ole enää merkki siitä, että jotain menisi rikki. Se on jäänyt ns. korvien väliin. Ajattelen niin, että en voi elää loppuelämääni ajatellen, että olen kipupotilas. En halua jalkani rajoittaa tekemisiäni. En myöskään jää odottamaan parempaa, koska sellaista minulle ei ole edes luvattu.

Kipu kuitenkin vaikuttaa edelleen nukkumiseen. Sitä ei tule lisää kovista treeneistä. Joskus pitkistä sairaalatyöpäivistä se äityy enemmän kuin pitkistä juoksulenkeistä. Pyöräily ei vaikuta kipuun laisinkaan. Päinvastoin treenistä vapautuneet edorfiinit todennäköisesti helpottavat sitä. Se siitä. Asia ei kuitenkaan niin sanotusti helpottanut treeniä, vaikka päätin, ettei se ole este sille. Tämä teki kuitenkin maaliin pääsyn entistäkin tärkeämmäksi itselleni.

Vielä lisää vaikeutta treeniin tuli mieheni päätös lähteä ulkomaille työmatkalle. Jäin siis huolehtimaan arjessa myös talon rakentamisesta. Mies oli useita viikkoja Karibialla. Ei ollut puhelinyhteyttä ja sain hoitaa asioita ihan omin voimin. Milloin kannoimme harkkoja muurarille. Välillä oli kosteusongelma, johon minun piti yksin keksiä ratkaisuja. Sain tehdä lumityöt kahden omakotitalon pihasta jne. No hyötyliikuntaa siitäkin tietysti sai.

Tein siis usein 8 tunnin päivän sairaalassa ja sen jälkeen muutama PT asiakas. Se oli usein arkipäivän kuvio. Tein itse omat treeniohjelmani. Käytännössä treenasin aina, kun se oli mahdollista ja järkevää. Järkevyydellä tarkoitan sitä, etten ollut ihan väsynyt muusta elämästä, jota usein kieltämättä olin.

Viikonloput pyhitin treenille. Usein lauantaisin oli seuran treenit tai jotain muuta omatoimista treeniä. Pitkä pyörä ja juoksu oli silloin yleensä ohjelmassa. Sunnuntaisin oli seuran 1,5 tunnin uintitreenit. Sen perään pidin yhden tunnin juoksukoulun ja lihaskuntotreenin. Illalla oli vielä tunti juoksua toisten asiakkaiden kanssa. Siinä välissä tietysti käytiin rakentamassa taloa.

Tuon lisäksi arkisin kävin uimassa kerran viikossa. Pidin pari lihaskuntotreeniä asiakkaille. Niistä ehkä toisen voi laskea omaksi treeniksi. Sen lisäksi pidin seuralle lihaskuntotreenin. Välillä kävin muuten juoksemassa ja pyöräilemässä viikosta ja vuodenajasta riippuen.

Keskiarvo treeneille oli tuo kymmenen tuntia. Alimmat treenimäärät olivat noin kuusi tuntia. Toisesta päästä löytyi toki yli 15 tunninkin treeniviikkoja. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä PK treeneinä. Kerran viikossa pyrin tekemään vauhdikkaamman juoksun tai pyöräilyn. Jalkaa säästääkseni en tehnyt pitkiä juoksuja juurikaan. Toki treeneihin kuului myös yksi Marathon ja puolikas. Asiakkaiden kanssa olin viesti Marathonilla ja siellä juoksin 17 kilometriä.

205ce678-fc96-4439-becb-1c544e47271e (002)

Treenien suunnittelu oli siis aika tasapainottelua oman jaksamisen, kalenterin, perheen, työn ja talon rakentamisen suhteen. Yritin aina priorisoida tärkeimmät jutut. Luin pari Burn Out blogia ja tiesin välillä olevani aika rajoilla. Se mielessä välillä kevensin treenejä PK:si. Tiedän onneksi aika tarkasti omat rajani, mutta näin jälkeenpäin aika rajalla myös välillä käytiin.

Olen siis Personal Trainer ja asiakkailleni aina opetan treenin, ravinnon ja levon tasapainoa. Tuo lepo oli minun Iron Man treenini heikoin lenkki. Sitä oli liian vähän ja treeni olisi varmasti purrut paremmin, jos sitä olisi ollut enemmän. Kuitenkin treeni oli laadukasta.

Myös ravinto oli koko ajan laadukasta. Välillä olin ehkä liiankin tarkka syömiseni suhteen. Treenasi aina ”täydellä tankilla” ja pidin huolta palauttavista aterioista treenin jälkeen. Se ehkä oli yksi menestymiseni avain.

En myöskään ollut kertaakaan kipeänä koko treenivuoden aikana. Muutama flunssa yritti kaataa ja pari kertaa oli maha ihan kuralla. Tuon mahan takia jouduin pitämään muutaman lepopäivän, Kukaan muu ei ollut silloin perheestämme kipeä. Sen vuoksi ne ehkä menivät keliakian piikkiin eli olin ehkä saanut jotain gluteiinipitoista ruokaa ja maha oli siitä kipeä.

Sain siis kuitenkin tuon kokonaisuuden pidettyä jotenkin hallussa. Myös se, että treenimäärät nousivat progressiivisesti. Olin näin jälkeenpäin katsottuna treenannut edellisenäkin vuonna melkein saman määrän eli suurta nousua ei siihen tullut. Suurin muutos oli ehkä treenien laadussa.

Omasta elämästä johtuvista haasteista huolimatta treeniä oli siis kuitenkin ihan mukavasti. Olin pelon sekaisin tuntein valimis- kohti kisaa. Kisaa edeltävänä kuukautena tunnelmat vaihtelivat itsevarmuuden ja epäonnistumisen välillä. Eniten pelkäsin uintia meressä ja ongelmia pyörän kanssa. Mereen en ehtinyt mennä uimaan kertaakaan kesän aikana. Se jäi aina suunnittelun asteelle. Pyörän kansa olen taas ihan kädetön. Renkaan ehkä saisin juuri vaihdettua, mutta siihen kuluisi paljon aikaa.

Triathlon

Triathlon kesä 2018

Ennen seuraavan kauden alkua, pitää muistella vielä viime kesää. Mikäli olet lukenut kirjoituksiani aiemmin, tiedätkin jo entuudestaan, että jalkani leikattiin lokakuussa 2017. Sen takia minulla oli puolen vuoden juoksukielto eli se kesti huhtikuuhun asti. Sen vuoksi en suunnitellut tekeväni mitään erityistä kisaa kesän aikana.

Päätimme perustaa kesällä triathlon seuran Kangasalle ja sen vuoksi olin heinäkuussa Kangasala triathlonissa jakamassa flyereita uuden seuran toiminnasta. Sain mahdollisuuden osallistua kisaan ja päätin osallistua kunto matkalle. Olinhan kuitenkin käynyt vesijuoksemassa ja pyöräilemässä. Uintia olin treenannut myös ja käynyt salilla ahkerasti. Muutaman juoksulenkinkin olin jo kiellon jälkeen tehnyt, joten olin valmis viivalle.IMG_2948 (002)

Sinne sitten lähdin vähin odotuksin. Uinti sujui omaan tahtiin eli hitaasti. Pyöräilyyn lähdin kuitenkin ihan ok paikalta. Miehiä oli toki jo mennyt paljonkin, mutta naisia oli rantautunut vähemmän. Pyörä kulki hyvin ja ohittelin suoralla muutamia edellä menijöitä. Vaihtoon tulin siis paremmissa asemissa.

Vaihdot sujuivat ilman hässäkkää ja juoksuun lähdin kokeilemaan mitä jalka tuumaa vähän vauhdikkaammasta menosta. Juoksu tuntui hyvältä ja vauhti oli minulle hyvää. Vähän alle 5 minuutin kilometrejä. Matkaa oli siis vain muutama kilometri. Ohittelin nuorempia juoksijoita. Teki mieli huutaa heille, että ette voi hävitä yli 40 vuotiaalle kolmen lapsen äidille, joka ei ole saanut juosta puoleen vuoteen.

Pidin kuitenkin suuni kiinni ja saavuin maaliin toisena naisena oman sarjani ykkösenä! Ne ovat ensimmäiset triathlon kisat, jotka olen voittanut. Ehkä myös viimeiset. Sain kuitenkin rohkeutta osallistua myös muihin kisoihin.IMG_2953 (002)

Heti perään oli kisa joroisilla. Siellä oli lastenkisa ja olimme ilmoittaneet  sinne myös nuorimman tyttäremme. Varasin itselleni paikan pikakisasta. Siellä sitten kisailimme ensimmäistä kertaa äiti ja tytär.

Lasten kisa oli ensin eli kisainfon jälkeen pakkasimme molemmat pussukkamme ja pyöräilimme uinnin lähtöön. Jätimme pyörät vaihtopaikalle ja menimme rantaan odottamaan lasten lähtöä.

Tyttäreni uinti meni hyvin ja hän nousi vedestä ensimmäisten joukossa. Autoin häntä vaihdossa ja huomasin, että lenkkarit puuttuivat pussista. Olin pakannut pussit samalla lailla, kuin omani. Tytöllämme ei tietenkään ollut pyöräilyyn omia kenkiä.  Tämän vuoksi vaihto hetken venyi, kun kannustin tyttöämme lähtemään pyöräilemään paljain jaloin.

Onneksi tuossa ylämäessä oli osittain mattoa ja minä sain työntää pyörän tytön puolesta. Maton avulla tuo pyörään lähtö sujui aika inhimillisesti. Tyttäreni polkimissa oli kuitenkin tuollaiset terävät sahalaitaiset reunat.

Hän lähti kuitenkin polkemaan ilman kenkiä. Tsemppasin häntä, että isä on juoksun vaihdossa ja lenkkarit löytyvät sieltä. Ainakin toivoin niiden olevan siellä. Minulla ei ollut enää puhelinta. Sain kuitenkin soitettua yhden naisen puhelimesta miehelleni tilannetietoja.

Jäin odottamaan oman kisan alkua, mutta huomasinjossain vaiheessa, että omat uimalasinikin puuttuivat. Lähdin siis polkemaan takasin kohti maalialuetta hakemaan laseja.

Ehdin juuri lasten maaliin tuloon. Ehdin nähdä juuri ja juuri tyttäreni maaliin tulon. Tyttäreni oli hienosti hopealla ekoissa triathlon kisoissaan vaikeuksista huolimatta! Sitkeä tyttö!IMG_2970 (002)

Sain uimalasit ja näin tyttäreni bodiumilla palkintojen jaossa ja lähdin polkemaan omaa kisaa varten taas Valvatukselle. Hyvä alkulämpö oli siis 12 km pyöräilyä. Olin kuitenkin ihan hyvissä ajoin rannassa.

Märkäpukua ei saanut käyttää lämpöisen veden vuoksi ja se vähän jännitti. En ollut uinut avovedessä ilman märkäpukua koko kesänä. Sen lisäksi oli yhteislähtö.

Tuo uinti oli kuin tehosekoittimessa. Tulo kättä ja jalkaa edestä ja takaa koko matkan ajan. Uinti sujui kuitenkin taas ihan omalla tasolla. Pyörän selkään päästessä tuntui, että pyörä kulki hyvin. Keskari oli 40 km/h molemmin puolin eli minulle hyvää vauhtia. Polkeminen tuntui hyvältä ja olin hyvällä tuulella.

5 km ennen maalia pyörä alkoi heittelehtiä ja totesin, että takarengas on ihan tyhjä. Rengas oli siis rikki. Pysähdyin kysymään yhdeltä toimitsijalta, että voiko tyhjällä renkaalla ajaa loppuun. Olen vaihtanut sisäkumin muutaman kerran, mutta siihen kuluu niin kauan aikaa, ettei sitä kannattanut tuollaisessa pikakisassa tehdä.IMG_2974 (002)

Jatkoin sitten loppumatkan pelkällä vanteella. Pyörä tärisi niin pahasti, että vauhti ei enää päätä huimannut. Pysähtymisen ja vauhdin hiipumisen seurauksena väkeä meni ohi ja otti päähän. Se kuitenkin siivitti vähän juoksua ja se kulki hyvin. Lopputuloksessa ei ole paljoa kerrottavaa, mutta tulipahan taas kokemusta tällaisistakin ongelmista.

Näiden kokemusten jälkeen päätin vielä mennä kuitenkin Turkuun puolimatkalle. Ajattelin, ettei se haittaa, vaikka juoksu menisikin kävelyksi. olin kuitenkin pyöräillyt paljon mm. Pirkan pyöräilyn. Yksi seurakaverini oli sinne menossa ja päätin lähteä mukaan. Olihan se vasta loppukesästä ja oli vielä vähän aikaa kohentaa juoksukuntoa.

Koko kesä oli lämmin ja aurinkoinen. Kisa-aamuna heräsimme kuitenkin rankkasateeseen. Sateen myötä ilmakin tuntui viileältä. Lähdimme pyörien kanssa kisapaikalle kaatosateessa. Ensimmäisen kerran tuli sellainen olo, etten halua startata koko kisaa. Ajattelin liukkaita teitä pyöräilyssä ja alkoi ahdistamaan ajatus 90 kilometrin pyöräilystä. Olen arka pyöräilijä ja liukas tie pelotti. Myös edellisen kesät Tahkon kisan kylmyys muistui kirkkaana mieleeni.

Kisapaikan tunnelma kohensi kuitenkin mieltäni. Sade lakkasi myös jossain vaiheessa ennen starttia ja märkäpuku päällä se tietysti ei muutenkaan haitannut. Tuo Aurajoen likaisuus hieman inhotti. Kävimme pienellä alkuveryttelyllä vedessä ja asetuimme keskivaiheille uinnin lähtöjonossa.

Startti oli rolling start eli veteen hyppäsi aina muutama kerrallaan. Uinti sujui hyvin, mutta hitaasti. Vaihtoon tulin ajassa 49:22 eli hitain puolikkaan uinti ikinä. Märkkärin sain hyvin alajan ja yhdessä haravoimme koko vaihtopaikan läpi. Lopulta toimitsija löysi pussini alueen toiselta reunalta. Pussini olin kuitenkin jättänyt ihan alueen keskelle eli joku oli sen siirtänyt väärään paikkaan. Vähän otti päähän tuo pussin metsästäminen.

Aikaa tähän meni reilu viisi minuuttia, mutta se tuntui iäisyydeltä. Teki mieli heittää muidenkin kamat pitkin vaihtoaluetta. Hyvä kanssakilpailija: ÄLÄ VIE TOISEN VAIHTOPUSSIA TOISEEN PAIKKAAN! Jos otat väärän pussin, anna se toimitsijoille. He voivat viedä pussin oikeaan paikkaan takaisin. Tuskin itse haluaisit saman kohtalon.

No pääsin kuitenkin matkaan. Pyörä sujui suht hyvin. Moottoritein huonoja puolia oli se, että toiseen suuntaan oli aina vastatuuli ja silloin pyörä ei kulkenut mihinkään myötätuuliosuuden jälkeen. Myös tuo vastatuuli samaa reittiä toistamiseen tuntui vievän ikuisuuden. Jotenkin esimerkiksi Joroisten reitti tuntui lyhyemmältä ja psykologisesti helpommalta. Aikaa kului kuitenkin alle kolme tuntia ja olin tyytyväinen.

Sitten oli vielä juoksu. Viime kesän mahavaivojen takia en uskaltanut tänä vuonna hirveästi ottaa energiaa ja se meinasi kostautua juoksun aikana. Alussa meinasin lähteä liian kovaa. Näin kuitenkin heti alkumatkasta Panun ja lähdimme yhdessä juoksemaan. Panu katsoi kellosta kilometriaikoja ja piti vauhdin tasaisena. Jossain vaiheessa tuntui, että olisi voinut lujempaakin mennä.

Vauhti oli kuitenkin hyvä ja ehkä vauhdin ja energian oton vähöisyyden vuoksi loppumatkasta meinasi tulla noutaja. Viimeisen viiden kilometrin aikana minun oli pakko pysähtyä juomaan. Vaikka juomapisteitä oli hyvin, oli yhdessä kohtaa niiden väli minulle liian pitkä. En ollut uskaltanut juoda edellisillä tarpeeksi ja oli pakko pysähtyä tankkaamaan nestettä ja energiaa.

Sanoin Panulle, että hän voi jatkaa matkaa. Itse jäin juomaan hetkeksi ja otin myös vähän energiaa ja kävelin hetken ennen kuin jatkoin juoksua. Onneksi tuo tankkaus auttoi ja sain taas juoksurytmistä kiinni.IMG_2989 (002)

Meillä molemmilla oli Panun kanssa tavoitteena alittaa kuusi tuntia. Itse olin jo hieman heittänyt hanskat tiskiin huonon uinnin ja vaihdon takia. Ajattelin, että tuo eväshetki oli viimeinen niitti tuolle toiveelle.

Pääsin maaliin ja näin kaverini. Lähdimme etsimään minullekin kuivia vaatteita. Siellä oli myös puhelimeni. Siellä odotti aikani, joka oli 5:57:27. Olin päässyt alle kuuden tunnin! Mahtava triathlonkesä siis kaikista ongelmista huolimatta!

 

Liikunta blogit

IRON MAN PROJEKTINI ON JO ALKANUT

Itkin tänään miehelleni leikkauksen jälkeistä takapakkia. Jos olet aiemmin lukenut tekstejäni, tiedät kyllä mistä on kyse. En kertaa koko tarinaa, mutta jalkaterääni tehtiin iso leikkaus lokakuussa ja nyt eletään helmikuuta. Eli takana on neljä kuukautta leikkauksesta. Normaali toipuminen tuollaisesta leikkauksesta kestää kolme kuukautta ja sen se vei minultakin tai ainakin niin luulin.

Sairasloman jälkeen palasin palkkatöihin viikoksi. Olin jo ennen joulua suullisesti irtisanoutunut ja päättänyt aloittaa yrittäjänä. Olen Personal Trainer ja Ravintovalmentaja. Päätin pitkän saikun hyödyntää yrityksen aloituksen valmisteluun. Koska en ole Netflix tyyppi ja tavalliseen arkeeni kuului ennen leikkausta treenata 8-10 tuntia viikossa, käytin nyt ajan yritykseni suunnitteluun ja kävin kurssin mm. markkinointiin liittyen etänä. Täytyihän nytkin keksiä jotain järjellistä tekemistä.

Tuo leikkausta edeltävä treenimäärä riittäisi siis jo tavallisen yli 40 vuotiaan työssäkäyvän kuntoilijan täyden matkan treeniksi. Etenkin, kun kokonaisrasitukseen tulee huomioida kolme lasta, heidän harrastukset. miehen harrastukset, miehen reissutyö ja oma kokopäivätyö. Eli vähän pidemmän matkan projektiin olisi edellytyksiä ilman suuria aikatavoitteita jo tälläkin treenimäärällä.

Tällä treenillä olen harjoitellut puolikkaalle, mutta uskallus pidemmälle matkalle on pitkälti ollut kiinni lähinnä uimataidostani. Viime kesänä puolimatkan uinti ei kahden kisan kokemuksella tuntunut pahalta, joten se kynnys on ylitetty. Tajusin nyt, että tuo täysimatkan läpi pääsy on siis vain korvien välistä kiinni ja sitä nyt treenataan ihan kunnolla tällä hetkellä.IMG_2825 (002)

Opetan Ravintovalmentajana, että älä tee itsellesi kieltoja. Kaikki se mitä kiellät itseltäsi, johtaa vain kovempiin mielitekoihin. Jos olet karkkilakossa, sinun tekee vain enemmän karkkia mieli. Tiedostatko ongelman. Minulta on ollut nyt lokakuusta asti kieltolistalla juokseminen.

Voit arvata varmasti, että näen onnellisen näköisiä juoksijoita joka paikassa. Toki olen myös yli kymmenen vuoden ajan juossut säännöllisesti keskimäärin kolme lenkkiä viikossa, joten se on myös minulle tapa. Se on minulle myös jonkinlainen riippuvuus. Olen huomannut olevani koukussa omiin endorfiineihin. Oletan, että olet kestävyysliikkuja, koska olet jaksanut lukea näin pitkälle, joten ymmärrät mistä puhun.

Olen kuusi päivää leikkauksen jälkeen käynyt alussa etenkin ahkerasti salilla. Ajattelin hyödyntää ajan parantamalla ylävartalon lihastasapainoa. Hauis onkin kasvanut. En toki tiedä hyödyttääkö se mitään. mutta ainakin olen pysynyt jollain lailla järjissäni tähän päivään saakka.

Alamäkeni alkoi siis siitä sairasloman lopusta. Olin irtisanoutunut ja tehnyt päätöksen aloittaa kokopäiväisenä yrittäjänä. En kadu päätöstä, mutta ajankohdan olisin voinut valita paremmin. Olin leikkaussalihoitajana varma, että koska toipuminen oli edennyt suunnitelmien mukaan, loppu olisi vain minusta kiinni. Olinhan jo kaksi viikkoa pystynyt kävelemään neljän kilsan lenkkejä päivittäin koiran kanssa.

Toisin kuitenkin kävi. Kivut äityivät töiden aloittamisen jälkeen todella pahoiksi ja niihin alkoi tulla hermoperäisiä oireita. Viime viikonloppuna tilanne lähti käsistä. Irtisanouduin itse anestesiahoitajan ja kipuhoitajan työstä Yliopistollisesta sairaalasta. Osasin siis hoitaa kipuani vähän liiankin tehokkaasti alkuun näin jälkikäteen ajateltuna.

Olen vähän ei ”ei tartte auttaa”- tyyppi, jos tiedät mitä tarkoitan. Oma perheeni mukavuuden haluisina osaa myös käyttää sitä hyväkseen. Se yhdistettynä vahvaan lääkitykseen ja kivunsietokykyyn ehkä peittelivät oireitani, jotka kuvittelin normaaleiksi. Yritin tsempata siis loppuun asti.

En ole ennen itse toipunut isosta leikkauksesta, enkä tiedä kauanko kivun kuuluu kestää. Lääkitsin siis itseäni reippaalla kädellä. Lopulta kotiapteekkini keinot eivät enää riittäneet eli lääkkeet, liike ja avanto. Minun oli siis pakko soittaa ja konsultoida kipulääkäriä omista lääkkeistäni. Oman pelkoni sai heräämään myös kasvava kipu, jonka kanssa en enää pärjännyt. Ajattelin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Apulannan koneeseen kadonneesta tuli lempparibiisini. ”Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää ei sitä ei voi tietää? Keneen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys elämässä kai on. Kun on astuttu siihen pisteeseen, että mikään ei ole varmaa.” Biisi kuvasti hyvin fiiliksiäni. En tiedä mistä se tarina kertoo, vaikka Toni kuuluukin suosikkeihini. Silti se kolahti juuri tähän hetkeen.

Liikkumattomuuden, kipujen ja turvotuksen takia lokakuun jälkeen unet ovat olleet tosi huonoja. Nytkin kello on yksi yöllä. Yritän yö toisen jälkeen käydä nukkumaan, mutta uni ei tule. Tällä hetkellä en voi lähteä lenkille, joten useana yönä nousen kirjoittamaan. Tästä on tullut nyt uusi lenkkeilymuoto minulle ja välillä se auttaa nukkumaan loppuyön.

Palataan tuohon kipuasiaan, vaikka se varmasti raskasta luettavaa onkin. Omat pelkoni tulivat todeksi kipulääkärin kanssa keskusteltuani. Siihen puheluun turvauduin vasta kolaroituani toisen automme kolmen tunnin yöunien jälkeen koulun pihassa. Vein yhden lapsemme silloin kouluun ja olin väsynyt, että en huomioinut yhtä pientä kiviaitaa. Se oli lumen peitossa ja tavallaan sen näin, mutten reagoinut.

Se säikäytti ja sai tarttumaan puhelimeen. Se aita olisi voinut olla vaikka jonkun lapsi. Huomasin olevani vaarallinen myös muille. Tällä hetkellä aamupöydällä on neljä eri kipulääkettä aamuksi. Niillä pääsen aamulla ilman keppejä sängystä ylös.

Tähän on siis tultu. Kävin tänään yhden ortopedin luona. Hän ei voi asialleni mitään. Tapaan ortopedin, joka leikkasi minut perjantaina. Tämän päivän käynti vain avasi minulle realiteetteja. Tuon kirurgin käsitys on, että levyä ja ruuveja ei voi poistaa vielä täytyy odottaa puoli vuotta ennen poistoa. Harvan jalasta yleensäkin metallit poistetaan ja vielä harvemmalle ne aiheuttavat noin rajuja oireita.

Tämän hetkinen kipulääkitys riittäisi minun kokoiselle esimerkiksi selän luudutusleikkauksen jälkeiseksi kivun hoidoksi. Siitä voit päätellä lääkitykseni määrän tällä hetkellä. Edes sairaalasta kotiutumisvaiheessa en saanut mukaani yhtä vahvoja lääkkeitä, jotka terveyskeskuksen nuori lääkäri minulle kirjoitti.

Hän ei osannut vastata samoin kysymyksiin, kuin tänään tapaamani ortopedi, mutta täydet pisteet hänelle hyvästä lääkityksestä. Tilannetta terveyskeskuslääkärin vastaanottohuoneessa kuvasi kuitenkin se, että tuo nuori uraansa aloitteleva lääkäri joutui myös räpytellä silmiään. Ehkä hän taas tämän päivän jälkeen muisti. miksi oli lääkkiksessä tehnyt kovasti töitä.

En romahtanut vielä täysin vastaanottohuoneessa. Toki valehtelisin sinulle, jos väittäisin sieltä kuivin silmin lähteneeni. Osaan lukea ihmisiä ja sen vuoksi aistin, että myös tuo nuori uraansa aloitteleva lääkäri joutui tekemään tosissaan töitä pysyäkseen ammatillisena siinä tilanteessa. En siis jäänyt enää sinne esittämään hänelle vaikeita kysymyksiä, vain hain apua muihin kysymyksiin seuraavana päivänä.

Näin me molemmat saimme tilanteessa säilyttää kasvomme. Minulla tietenkin olisi potilaana oikeuskin vuodattaa muutama kyynel. Olen kuitenkin ollut itse ammatillisesti joskus samassa tilanteessa ottaessani leikkaussaliin äitinä vastaan lapsipotilaita, joiden vanhemmat ovat olleet samassa pisteessä kuin itsekin sinä päivänä. Joku toinen kollegoistani on ottanut silloin kopin vanhemmista, kun olen itse anestesiahoitajana keskittynyt lapseen.

Tarinan aihe oli kuitenkin triathlon treeneissä. Se miten oma asiani liittyy Iron Man treeniin, on seuraavanlainen. Tänään tajusin olevani psyykkisesti valmis tuolle viivalle vaikka heti huomenna. Se veisi tässä kunnossa minulta kauan neljän kuukauden treenitauon jälkeen, mutta olen varma, että pääsisin sisulla maaliin.IMG_2844 (002)

Moni aloittaa harjoittelun treeni edellä ja unohtaa levon ja psyykeen merkityksen. Olen aika varma, että olen päässyt ensimmäisen Marathoninkin maaliin enemmän sisun, kuin hyvän kunnon avulla. En vielä ole saavuttanut ainakaan toivottavasti oman sietokykyni äärirajoja, mutta nyt ollaan aika lailla rajoilla. Sanoin jollekin, että seuraavasta vastoinkäymisesti, tipahdan ainakin polvilleni. Sen verran niitä on mahtunut tähän neljään kuukauteen.

Äsken sängystä noustessani sanoin miehelleni, etten tiedä selviänkö järjissäni seuraavaa kahta kuukautta, jos se täytyy viettää tällä lääkityksellä ja näillä unilla. Tiedän, että selviän, mutta se tulee olemaan haasteellista. Jos tästä selviän, yksi täyden matkan kisa menee varmasti paljon pienemmällä tuskalla.

Menen aina perse esillä puuhun vaikeimman kautta. Näin elämäni valitettavasti menee. Niin, kuin nytkin vahvasti siltä näyttää. Jälkeenpäin löydän varmasti tästäkin asiasta jotain positiivista. Tällä hetkellä se on vaikeaa. Halusin kirjoittaa tämän tsempiksi hyvälle ystävälleni, joka osallistuu ensimmäistä kertaa täydelle matkalle. Olisin halunnut olla hänen kanssaan viivalla. Nyt menen fiilistelemään kannustusjoukkoihin.

Elastisen biisi: Katse eteen ja suupielet ylöspäin on ollut pitkään tunnusbiisi niin hyvässä, kun huonossakin mielessä. Etenkin toi tunnari ”Katse eteen ja suunpielet ylöspäin. Tee vastoinkäymisisistä voimaa. Antaa tulla! Kestän kyllä periksi en tuu antamaan.” ”Jos se olis helppoo kaikki tekis niin.” Eikö siitä ole kyse tässäkin lajissa eli suunta ei voi olla, kuin ylöspäin. Asenne ratkaisee maaliin tulijat.

Kirjoitin tämän tekstin sinulle, joka ei usko itseensä. Mielessäni on etenkin yksi ystäväni, jota olen yrittänyt tsempata tässä projektissa. Hänen fysiikkansa on kunnossa, mutta tämä puoli vaatii vielä harjoittelua. Olisimme varmasti vahvoja yhdessä paketissa, mutta yksilöurheilussa asiat tulee tehdä yksin.

Olen kateellinen sinulle, joka pystyt treenaamaan. Toivottavasti saat uutta puhtia tekemiseesi. Psyykkinen puoli on vähintään yhtä suuri syy keskeyttämiselle ja epäonnistumiselle. Usein kuitenkin pelkäämme enemmän fysiikan pettämistä ja treenaamme vain sitä. Muista kuitenkin myös ravinto, lepo, psyyke ja sosiaaliset suhteet treeniohjelmaa suunnitellessa.

Julkaisin tekstin vasta nyt. Eilen tein ilmoittautumisen Barcelonaan 2019. Eli nyt alkaa fyysinen treeni. Kesällä 2018 tuli enkat kuitenkin puolimatkan kisasta ja voitto Kangasala Triathlonissa. Treenitauoista huolimatta.

Juoksu

MITEN SÄILYTÄN MOTIVAATION JUOKSUUN

Moni aloittaa juoksuharjoittelun innoissaan ja käy muutaman viikon lenkillä. Sen jälkeen toteaa, että juoksu ei ole minun juttuni. Miksi monelle käy näin. Myös iltojen pimetessä monen juoksulenkkarit jäävät talviunelle. Sen ei kuitenkaan tarvitse mennä näin.

Olen Personal Trainer ja Ravintovalmentaja Tiina Ekman ja kuulen monien asiakkaiden suusta tämän tarinan. Haluan valmentaa ihmisiä tekemään parempia valintoja liikunnan ja ravinnon suhteen. Erityisesti pidän juoksemisesta. Pidän juoksukouluja, joissa haluan opettaa muitakin juoksuharrastuksen pariin.

Moni kuntoilija lähtee liian kovaa liikkeelle juoksuharrastuksen alkutaipaleella. Sen takia juoksu ei ikinä tunnu kivalta ja motivaatio laskee ja harrastus loppuu jo ennen sen alkamista nopeaan.

Itse lähden asiakkaiden kanssa aina rauhassa liikkeelle. Juoksuharrastus pitää aloittaa maltilla ja ensin pitää luoda pohjaa peruskestävyydelle. Se tapahtuu tekemällä lenkkejä matalalla sykkeellä. Melkein kaikille se tarkoittaa reipasta kävelyä. Pikkuhiljaa juoksua voi ottaa mukaan.

Jokaiseen treeniin tehdään aina lämmittely eli reipasta kävelyä 5-10 minuuttia. Sen jälkeen aloitetaan kevyt juoksu. Ei siis lähdetä 100 metrin vauhtia, vaan kevyttä hölkkää pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta vauhtia.

Juoksun määrää nostetaan asteittain. Esimerkiksi kaksi minuuttia kevyttä hölkkä ja sen jälkeen reipasta kävelyä. Juoksun määrää lisätään asteittain. Tällä totutellaan pikkuhiljaa juoksuun, mutta syke pidetään kuitenkin vielä peruskestävyystasolla. Esimerkiksi 40 vuotiaalla noin alle 130.

Yksi lenkki viikossa voi olla lämmittelyn jälkeen kevyttä juoksua. Silloin syke voi vähän enemmän nousta, mutta tunne pitää olla vielä suhteellisen kevyt eli jaksat pitää tuota vauhtia yllä hieman pidempään. Tämän hieman vauhdikkaamman juoksun määrää kannattaa myös lisätä matilla. Aloittaa esimerkiksi 5 minuutista ja lisätä kestoa 5 minuuttia viikossa puoleen tuntiin asti.

Asiakkaani ovat nopeasti oppineet nauttimaan juoksusta maltillisen aloituksen avulla. Moni sanoo, ettei malta juosta tarpeeksi hitaasti ja into loppuu nopeasti. He pitävät yhteislenkkejä hyvänä keinona motivoitua juoksemiseen. Kun tietää yhteislenkit etukäteen, niin tulee helpommin lähettyä myös omatoimisille lenkeille.

Omatoimisia lenkkejä kehota tekemään kaksi kertaa viikossa. Ne tehdään kävellen tai sauva kävellen alussa. Yhdessä teemme nuo raskaammat lenkit, jossa juoksua tuodaan pikkuhiljaa mukaan. Niiden rasitus taso pidetään kuitenkin maltillisena eli sielläkään ei mennä veren maku suussa. Porukassa saa kuitenkin itsestään paremmin irti.

Lenkkeilyn lisäksi juoksukouluuni kuuluu myös lihaskuntoharjoittelu. Siinä vahvistetaan juoksussa tarvittavia lihaksia, jotta rasitusvammoilta vältyttäisiin. Juoksussa etenkin keskivartalon tulee olla vahva, että jaksetaan kannatella koko vartalo hyvässä asennossa lenkin ajan.

Lihaskuntoharjoittelu unohtuu monelta lenkkeilijältä. Asiakkaani ovat kuitenkin tykänneet harjoittelusta. Moni on vasta harjoittelun myötä ymmärtänyt lihaskuntoharjoittelun tärkeyden. Kaikki ovat pitäneet noita treenejä tärkeänä osana harjoittelua.

Vastaus tuohon tämän kirjoituksen otsikkoon on siis tarpeeksi maltillinen aloitus juoksuharjoittelun alussa. Sen lisäksi ryhmässä tai kaverin kanssa on helpompi motivoitua. Alussa myös valmentajasta on hyötyä. Osa meistä tarvitsee sitä enemmän. Valmentaja tai juoksukoulu antaa hyvät valmiudet omatoimiseen harjoitteluun. Se voi jollekin olla keino motinvoitua paremmin.

Tietenkin myös aina kannattaa ottaa jokin tavoite. Se voi olla puolen tunnin yhtämittainen juoksu tai jokin juoksutapahtuma. Tietenkin oman kunnon parantaminen tapahtuu siinä samalla ja sekin on oma tavoite. Tavoitteen tulee kuitenkin olla henkilökohtainen ja sinun oma.IMG-20161017-WA0040

Yhteistreenejä on siis ollut aina kaksi viikossa. Monelle tuo ryhmä on ollut mukava tuki etenkin alkuvaiheessa harjoittelua. Ryhmässä on mukavampi liikkua ja treenit tulee helpommin tehtyä. Ryhmässä saa hyvän startin treenin aloittamiseen. Tule sinäkin mukaan. Kysy paikkoja jo meneillään olevista juoksukouluista tai aloita tammikuussa aloittavassa ryhmässä.

www.pt-tiinaekman.fi/yhteydenotto