Liikunta blogit

Iron man treeniä ruuhkavuosien keskellä

Miten treenata täydelle matkalle ruuhkavuosina. Tässä hieman omaa tarinaa treenistä ja siihen liittyvistä haasteista. Haluan muistuttaa sinua sitä, että olen treenannut jo vuosia kestävyyslajeja eli viikoittaisen treenin määrä on asteittain kymmenen vuoden ajalla.

Aluksi treenimääristä. Oman treenimäärän olen pyrkinyt pitämään noin kymmenessä viikkotunnissa usean vuoden ajan. Se ei aina ole helppoa kolmen lapsen äitinä. Treenivuoden aikana treeniä rajoitti myös krooninen kipu ja talon rakentaminen. Olen myös aloitteleva yrittäjä, joka joutuu tekemään ”oikeita” töitä sairaanhoitajana, jotta saa laskut maksettua. Ei välttämättä siis otollinen aika tälle projektille näin jälkeenpäin ajateltuna.

Päätin siis osallistua täydenmatkan kisaa lokakuussa 2019. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Talon rakennus olisi jo valmis. Ajattelin ilmoittautumishetkellä, että muutkin asiat järjestyisivät pikkuhiljaa. En halunnut siirtää tuota unelmaa enää eteenpäin. Ajatus siitä, ettei enää nuorru ja kaikkea kremppaa tuon jalkakivun lisäksi vain tulee lisää vuosien varrella, vahvisti päätöstä. Haluan mieluummin katua tekemiäniä asioita, kun niitä jotka jäävät tekmättä.

IMG_2243 (002)

Jalkajutusta sen verran, että hermokipuun joudun edelleen syödä lääkkeitä. lääkärit ovat sanoneet, että en välttämättä pääse kivusta ikinä. Kipu ei ole enää merkki siitä, että jotain menisi rikki. Se on jäänyt ns. korvien väliin. Ajattelen niin, että en voi elää loppuelämääni ajatellen, että olen kipupotilas. En halua jalkani rajoittaa tekemisiäni. En myöskään jää odottamaan parempaa, koska sellaista minulle ei ole edes luvattu.

Kipu kuitenkin vaikuttaa edelleen nukkumiseen. Sitä ei tule lisää kovista treeneistä. Joskus pitkistä sairaalatyöpäivistä se äityy enemmän kuin pitkistä juoksulenkeistä. Pyöräily ei vaikuta kipuun laisinkaan. Päinvastoin treenistä vapautuneet edorfiinit todennäköisesti helpottavat sitä. Se siitä. Asia ei kuitenkaan niin sanotusti helpottanut treeniä, vaikka päätin, ettei se ole este sille. Tämä teki kuitenkin maaliin pääsyn entistäkin tärkeämmäksi itselleni.

Vielä lisää vaikeutta treeniin tuli mieheni päätös lähteä ulkomaille työmatkalle. Jäin siis huolehtimaan arjessa myös talon rakentamisesta. Mies oli useita viikkoja Karibialla. Ei ollut puhelinyhteyttä ja sain hoitaa asioita ihan omin voimin. Milloin kannoimme harkkoja muurarille. Välillä oli kosteusongelma, johon minun piti yksin keksiä ratkaisuja. Sain tehdä lumityöt kahden omakotitalon pihasta jne. No hyötyliikuntaa siitäkin tietysti sai.

Tein siis usein 8 tunnin päivän sairaalassa ja sen jälkeen muutama PT asiakas. Se oli usein arkipäivän kuvio. Tein itse omat treeniohjelmani. Käytännössä treenasin aina, kun se oli mahdollista ja järkevää. Järkevyydellä tarkoitan sitä, etten ollut ihan väsynyt muusta elämästä, jota usein kieltämättä olin.

Viikonloput pyhitin treenille. Usein lauantaisin oli seuran treenit tai jotain muuta omatoimista treeniä. Pitkä pyörä ja juoksu oli silloin yleensä ohjelmassa. Sunnuntaisin oli seuran 1,5 tunnin uintitreenit. Sen perään pidin yhden tunnin juoksukoulun ja lihaskuntotreenin. Illalla oli vielä tunti juoksua toisten asiakkaiden kanssa. Siinä välissä tietysti käytiin rakentamassa taloa.

Tuon lisäksi arkisin kävin uimassa kerran viikossa. Pidin pari lihaskuntotreeniä asiakkaille. Niistä ehkä toisen voi laskea omaksi treeniksi. Sen lisäksi pidin seuralle lihaskuntotreenin. Välillä kävin muuten juoksemassa ja pyöräilemässä viikosta ja vuodenajasta riippuen.

Keskiarvo treeneille oli tuo kymmenen tuntia. Alimmat treenimäärät olivat noin kuusi tuntia. Toisesta päästä löytyi toki yli 15 tunninkin treeniviikkoja. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä PK treeneinä. Kerran viikossa pyrin tekemään vauhdikkaamman juoksun tai pyöräilyn. Jalkaa säästääkseni en tehnyt pitkiä juoksuja juurikaan. Toki treeneihin kuului myös yksi Marathon ja puolikas. Asiakkaiden kanssa olin viesti Marathonilla ja siellä juoksin 17 kilometriä.

205ce678-fc96-4439-becb-1c544e47271e (002)

Treenien suunnittelu oli siis aika tasapainottelua oman jaksamisen, kalenterin, perheen, työn ja talon rakentamisen suhteen. Yritin aina priorisoida tärkeimmät jutut. Luin pari Burn Out blogia ja tiesin välillä olevani aika rajoilla. Se mielessä välillä kevensin treenejä PK:si. Tiedän onneksi aika tarkasti omat rajani, mutta näin jälkeenpäin aika rajalla myös välillä käytiin.

Olen siis Personal Trainer ja asiakkailleni aina opetan treenin, ravinnon ja levon tasapainoa. Tuo lepo oli minun Iron Man treenini heikoin lenkki. Sitä oli liian vähän ja treeni olisi varmasti purrut paremmin, jos sitä olisi ollut enemmän. Kuitenkin treeni oli laadukasta.

Myös ravinto oli koko ajan laadukasta. Välillä olin ehkä liiankin tarkka syömiseni suhteen. Treenasi aina ”täydellä tankilla” ja pidin huolta palauttavista aterioista treenin jälkeen. Se ehkä oli yksi menestymiseni avain.

En myöskään ollut kertaakaan kipeänä koko treenivuoden aikana. Muutama flunssa yritti kaataa ja pari kertaa oli maha ihan kuralla. Tuon mahan takia jouduin pitämään muutaman lepopäivän, Kukaan muu ei ollut silloin perheestämme kipeä. Sen vuoksi ne ehkä menivät keliakian piikkiin eli olin ehkä saanut jotain gluteiinipitoista ruokaa ja maha oli siitä kipeä.

Sain siis kuitenkin tuon kokonaisuuden pidettyä jotenkin hallussa. Myös se, että treenimäärät nousivat progressiivisesti. Olin näin jälkeenpäin katsottuna treenannut edellisenäkin vuonna melkein saman määrän eli suurta nousua ei siihen tullut. Suurin muutos oli ehkä treenien laadussa.

Omasta elämästä johtuvista haasteista huolimatta treeniä oli siis kuitenkin ihan mukavasti. Olin pelon sekaisin tuntein valimis- kohti kisaa. Kisaa edeltävänä kuukautena tunnelmat vaihtelivat itsevarmuuden ja epäonnistumisen välillä. Eniten pelkäsin uintia meressä ja ongelmia pyörän kanssa. Mereen en ehtinyt mennä uimaan kertaakaan kesän aikana. Se jäi aina suunnittelun asteelle. Pyörän kansa olen taas ihan kädetön. Renkaan ehkä saisin juuri vaihdettua, mutta siihen kuluisi paljon aikaa.

Sinun valintasi Blogit

MITEN VALITA HYVÄ OLO- LAIHDU JÄRKEVÄLLÄ TAVALLA JA VOI PAREMMIN

Oletko miettinyt, miten saisit hyvän olon ja olisit tyytyväinen itseesi? Oli aika, jolloin itse mietin juuri tätä kysymystä. Silloin liikuin vähemmän ja minulla oli ylipainoa. Tuntui, ettei jaksa tehdä mitään ylimääräistä ja asiat kasaantuivat. En harrastanut säännöllistä liikuntaa ja syöminen oli sitäkin epäsäännöllisempää.

Itse aloin liikkumaan säännöllisesti. Otin itselleni aina jonkin tavoitteen ja sitä kohti tein treenisuunnitelman. Aloin myös syömään säännöllisesti terveellistä kotiruokaa eli viisi ateriaa päivässä. Olen joskus kokeillut erilaisia dieettejä, mutta niiden jälkeen paino on aina nousut takaisin. Terveellisemmän elämän kautta sain painoni tiputettua ja laihduin normaalipainoiseksi. Sen lisäksi sain hyvän olon ja runsaasti energiaa arkeen. Jaksoin siis samassa ajassa tehdä enemmän asioita.IMG_1576 (002)

Koska terveelliset elämäntavat ovat aina kiinnostaneet minua, aloitin vuonna 2016 Personal Trainer opinnot. Sen jälkeen olen auttanut muitakin kohti parempaa arkea. Toisin sanoen olen auttanut ihmisiä liikkumaan säännöllisesti ja laihtumaan.

Yritykseni nimi on Sinun Valintasi. Haluan korostaa asiakkailleni hyviä valintoja liikunnan ja ravinnon suhteen. Meistä jokainen tekee satoja valintoja päivittäin näissä asioissa. Miksei sitten tekisi parempia valintoja niiden suhteen. Ongelma ei useinkaan ole tiedon puute vaan motivaation ja säännöllisen tekemisen.

Haluan myös jakaa sinulle erään asiakkaani kokemuksen. Hän onnistui mahtavasti tavoitteessaan kovan työn avulla eli onnittelut hänelle siitä. Hänen tavoitteensa oli juosta ½ Marathon kesällä 2017. Meidän valmennussuhde alkoi keväällä 2016 eli aikaa oli reilusti. Valmennus kesti puoli vuotta eli aikaa oli opetella uusia tapoja reilusti. Asiakkaani oli hyvin motivoitunut ja otti hyvin opit vastaan sairaanhoitajan tarkkuudella ja se mahdollisti hänen hyvät tuloksensa, josta kerron sinulle seuraavaksi.

Ensin kuitenkin asiakkaan taustaa hieman. Asiakkaani on neljän lapsen yksinhuoltaja. Projektin alkaessa nuorin oli ensimmäisellä luokalla koulussa. Hän teki kolmivuorotyötä ja elämä oli muutenkin haasteellista. Säännöllinen liikkuminen ei ollut kuulunut arkeen muutamaan vuoteen ja ylipainoa oli kertynyt yli kymmenen kiloa.

Siitä siis lähdimme liikkeelle. Aikaa siis täytyi itselle jostain löytää. Se varmasti oli suurin haaste. Onneksi motivaatio oli kunnossa, joten aikaakin saatiin asioille järjestettyä. Ruokailurytmi oli epäsäännöllinen ja se oli suurin korjaus ruokavalioasioissa.

Aloitimme yhteiset juoksutreenit. Tein asiakkaalleni juoksu- ja ruokavalio-ohjeet. Niitä hän hyvin noudatti. Kävimme myös lihaskunto- ja huoltoasioita läpi ja kesällä 2017 hän juoksi ½ Marathonin ensimmäistä kertaa 15 kiloa kevyempänä. Laitan suoran lainauksen hänen palautteestaan:

”Tapasi valmentaa pohjautuu asiakkaaseen. Muistutit hyvin siitä, että valitset lajeja, joista itse pidät. Näin saat liikunnasta pysyvää. Olet rauhallinen ja osaat tsempata. Kaikesta näkyy, että olet innostunut ja tiedät mistä puhut. Se välittyi myös minulle ja lisäsi motivaatiotani. Annoit konkreettisia neuvoja, joita minun oli helppo noudattaa kiireisessäkin arjessa.

Tuloksia: Pudotin painoani 15 kiloa! Edelleen noudatan juoksuohjelmaa, vaikka valmennuksen loppumisesta on aikaa 1,5 vuotta. Juoksin viime kesänä ½ Marathonin ja juoksen sen uudelleen.

Mikäli haluat valmeenukseeni. Ota rohkeasti yhteyttä.

http://www.pt-tiinaekman.fi

Juoksu, Liikunta blogit

MINÄKÄÄN EN OLE AINA OLLUT JUOKSIJA- JUOKSUHARRASTUKSEN ALKUTAIVAL

Aloitin juoksun lasten ollessa pieniä. Olen aina harrastanut liikuntaa, mutta juoksu oli aina ollut minulle pakkopullaa. Tykkäsin kyllä juosta erilaisten pallojen perässä, mutta juoksulenkille en itseäni saanut. Se tuntui vain tylsältä. Juoksin mieluummin erilaisten pallojen perässä kentällä.

WP_001008

Suosikkejani oli jalkapallo, salibandy ja lentopallo. Muitakin pallopelejä olen pelaillut, mutta noita kolmea olen harrastanut vähän enemmän. Jalkapalloa olen pelannut teininä ja myöhemmin aikuisiällä jatkanut sitä harrastejoukkueessa. Salibandyä taas pelasin kakkosdivarissa asti ennen esikoisen syntymää. Lentopalloa taas tulee edelleen pelailtua Beach Volleyn muodossa, joten siinä nyt tärkeimmät niiden lajien suhteen.

Takaisin juoksuun. Siitähän minun sinulle piti kertoa. Varsinaisen juoksuharrastuksen aloitin lasten ollessa pieniä. Kun palasin tuplaäitiyslomalta töihin, minulla oli kaksi pientä lasta. Toinen oli kaksi vuotias ja toinen yksitoista kuukautta vanha. Tein kolmivuorotyötä sairaalassa, eikä minulla ollut aikaa lähteä kahden tunnin jumppareissuille keskustan kuntokeskuksiin tai päivän kestäville pelireissuille.

Liikunta oli aina ollut minulle tärkeää ja jouduin miettimään sopivaa ratkaisua. Juoksusta tuli minulle uusi rakas harrastus, vaikka alku olikin vaikeaa. Juoksussa on monia hyviä puolia. Siihen on aina aikaa ja sitä voi harrastaa koska ja milloin vain.

Juoksu ei myöskään vie paljon aikaa. Jo puolen tunnin lenkki pitää hyvin kuntoa yllä ja liikkeelle pääsee kotiovelta. Samalla saa raitista ilmaa ja aivot tuulettuvat. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Tuossa on kuitenkin minulle tärkeimmät syyt juosta. Kaikkien ei tarvitse juosta, mutta tässä ainakin muutamia juoksua puoltavia seikkoja.

Alkuvaiheessa silloinen naapurini oli minun pelastukseni. Hän pyysi minua kanssaan lenkille ja teimme ensimmäiset lenkkimme yhdessä. Ensimmäiset lenkit olivat kamalia. Tuntui, etten jaksa juosta ja happi meinasi loppua. Silloin en todellakaan kävellyt välillä ja liikkeelle lähdettiin minun kunnolleni liian lujaa, mutta palloilijan tahdolla en tahtonut antaa periksi.

Pian kunto nousi ja lenkit muuttuivat mukavammiksi ja pääsin liikkeelle myös ilman kaveria. Tietysti lenkkeilimme myös yhdessä, mutta juoksusta tuli tärkeä säännöllinen kuntoilumuoto. Myöhemmin pystyin juoksemaan yksin ja milloin vain, enkä ollut sidoksissa aikatauluihin.

Eräillä kutsuilla keskustelin yhden minulle vieraan henkilön kanssa. Hän kertoi minulle juosseensa maratonin. Hän oli ihan tavallisen oloinen nainen ja minun sisäinen kilpailuvietti heräsi. Ajattelin, että minäkin voisin sen joskus juosta Marathonin, vaikka 42km195m tuntui käsittämättömän pitkältä matkalta. Mietin kovasti olisiko minusta siihen. Päätin aloittaa juoksemalla ja harjoittelemalla puolimaratonille. Siinä vaiheessa jo tuo 21km tuntui riittävän pitkältä matkalta.

Aloitin siis harjoittelemaan puolimaratonille. Silloin en tiennyt juoksuharjoittelusta mitään. En myöskään omistanut sykemittaria. Ensimmäisen puolimaratonin juoksin 2006. Ensimmäiset neljä puolikasta menivät 2.05 ja 2.16 väliin. Nuo kisat olivat Tampereen Marathoneja ja Ideapark juoksuja.

Tuon ajan vaihtelun selittää suurimmaksi osaksi Ideapark-juoksun rankempi reitti. Siinä on ainakin lopussa ikävää nousua ja hiekkatietä. Taas Tampere Marathonin reitti juostiin noina vuosina Pirkkahallin ympäristössä ja reitit olivat hyvinkin tasaiset.

Ensimmäisen etapin saavuttamisen jälkeen aloin luottamaan itseeni enemmän ja myös kokonaisen maratonin juokseminen alkoi tuntua mahdolliselta. En edelleenkään omistanut mitään mittareita ja harjoittelin melko hataran tiedon varassa. Nostin kuitenkin pitkän lenkin pituutta, mutta muuten näin jälkeenpäin ajatellen harjoitteluni oli aika tasapaksua puuhastelua. Kaikki lenkit tein aika lailla samalla fiiliksellä. Pitkillä lenkeillä tankkaus oli huonoa ja vauhti liian kova. Näin jälkeenpäin tein kaikki amatöörimokat harjoitteluni suhteen.

Vuonna 2007 juoksin ensimmäisen maratonini Jyväskylässä. Finlandia Marathon juostaan loppusyksystä ja mieleeni jäi sateinen hapekas syyskeli. Sillä reissulla jouduin kerran vierailemaan bajamajassa. Muuten mieleeni jäi hyvin tasainen suoritus. Jaksoin juosta molemmat puolikkaat samaa vauhtia ja siihen olin erityisen tyytyväinen.

Siellä se kuuluisa maratonin seinä tuli vastaan noin 35 kilometrin kohdalla. Siinä kohtaa muistan ajatelleeni, että maaliin on enää 7 kilometriä. Sehän menee, vaikka kävellen. Sain ajatuksesta lisää voimia loppumatkalle. Muistan, kuinka 40 km jälkeen nousi kyynel silmään, koska silloin tiesin ylittäväni juosten maaliviivan. Perheeni oli maalissa vastassa ja maaliin tulin ajalla 4.37. Se oli huikea kokemus ja siihen ilmeisesti olen jäänyt edelleenkin koukkuun.

http://www.pt-tiinaekman.fi