Liikunta blogit

Minun ensimmäinen Iron Man kisani- Barcelona 2019

Valitsin Barcelonan kisan triathlonfoorumilta lukemanien kisaraporttien perusteella. Halusin kisata jossain lämpimässä ja tuo tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olin Tahkolla yhtenä vuonna puolimatkalla. Silloin satoi pyöräilyn ajan kaatamalla ja oli todella kylmä. Silloin päätin, että täyden matkan kisan teen lämpimässä.

Barcelona oli siis täydellinen vaihtoehto. Paljon suomalaisia. Sopivaan lämmin ja paljon hyviä kokemuksia muilta. Sain myös Vanhasta seurakaveristani seuraa kisamatkalle ja se tietysti oli myös bonusta. Aikaisemmista kokemuksista tiedän, että tuolla kaverilla on paljon merkitystä valmistautumisessa. Kaisa oli myös ollut aiemmin tuolla kisaamassa ja senkin vuoksi yhdessä valmistautuminen oli helppoa, kun toinen tiesi paikat jo valmiiksi.

Myös Iron Man organisaatio piti huolen myös siitä, että kisajärjestelyt oli tehty hyvin. Oli laadukas kisainfo, jossa puhuttiin hyvää englantia. Muutenkin minulle oli tärkeää pystyä luottamaan kisan järjestelyihin huollon ja ensiavun ym. suhteen. Olenhan sairaanhoitaja, enkä myöskään halua leikkiä omalla terveydelläni. Valinta oli siis jälkeenpäinkin ajateltuna täydellinen.

IMG_3234 (002)

Kävimme Kaisan kanssa yhdessä kisainfoissa ja pastapartyissä. Veimme yhdessä tavarat vaihtopaikoille edellisenä päivänä. Silloin alkoi olla jo perhosia vatsassa. Oli kiva jakaa jännitys yhdessä. Muuten olin matkalla mieheni ja nuorimman lapseni kanssa. Heistä ei kisajännityksen jakajaksi juurikaan ollut, joten kaveri oli tässäkin asiassa tärkeä.

Soitin edellisenä päivänä myös Minnalle. Hän on pitkäaikainen ystäväni, joka harrastaa myös lajia. Hänen kanssaan oli kiva jakaa myös viimehetken jännitystä. Viivalla kuitenkin ollaan yksin ja matka tehdään omien ajatusten kanssa ja armoilla. Minnan ohje oli nauttia matkasta ja sen päätin tehdä.

kisa-aamuna heräsin aikaisin. Hotelli järjesti aikaisen aamiaisen. Kävin syömässä ja vedin kisapuvun päälleni. Mieheni ei edes herännyt, kun lähdin hotellilta. Olimme sopineet Kaisan kanssa treffit ja kävelimme yhdessä kisapaikalla.

Kaisa kuunteli musiikkia. Itse kävelin jonon mukana. Meitä oli siis jo silloin ruuhkaksi asti kävelemässä kohti starttipaikkaa. Olihan kisa maailman suurin ja kilpailijoita yli 3000. Fiilis oli jo siinä jännittynyt, enkä ollut suinkaan ainut.

Kisapaikalla oli kova kuhina. Kaikki hyörivät omien vaihtopaikkojensa ympärillä. Pumppasimme renkaat ja tarkistimme, että kaikki oli kunnossa. Vessoihin oli pitkät jonot ja siihen varasimme reilusti aikaa. Kaisa on nopea uimari. Hän meni hyvissä ajoin omaan karsinaansa. Itse valitsin 1.25 karsinan ja menin sinne muiden mukaan.

Väkeä rannalla oli paljon. Musiikki soi ja fiilis oli mahtava. Aurinko alkoi juuri nousta, kun pro urheilijat lähtivät matkaan. Tunnelmaa nostatti musiikki. Kerrottiin eri maiden osallistujien määriä jne. Itsellä oli jossain vaiheessa kyynel silmässä, kun mietti tulevaa matkaa, kaikkea takana olevaa treeniä ja muita matkan aikana olevia ongelmia. Päätin nauttia matkasta ja päästä maaliin.

Pro lähdöstä noin 20 minuuttia pääsin itse veteen. Siitä se sitten alkaa. Ajauduin jonossa vasempaan laitaan, joka tarkoitti pientä painia rolling startista huolimatta. Uimalasini hörppäsivät vähän vettä alussa. Ruuhkassa en saanut niitä tyhjennettyä. Sain ne kuitenkin tiiviiksi. Yritin pari kertaa mennä sivumpaan ja kääntyä selälleen niitä tyhjentämään. Joka kerta joku tuli päälleni ja päätin jatkaa matkaa.

Matka eteni pojulta toiselle. Jokaisella pojulla jouduin painimaan. Olin koko ajan vasemmassa laidassa ja jokaisella pojulla sain kättä ja jalkaa ja joku yritti uida päältä. Poijun jälkeen matkan teko taas helpottui. Kuitenkin joku oli koko ajan kyljessä kiinni tai olin jonkun varpaissa. Yksin ei siis tarvinnut uida missään vaiheessa.

Rantauduin ajassa 1.26.31. Olin siis arvioinut uintiaikani aika hyvin. Ruuhka ei siis johtunut siitä. Toki ohitustilanteita ei juurikaan matkan aikana ollut. Uinti sujui ihan hyvin, mutta rantaan oli silti kiva nousta. Silmiä kirvelsi tuo suolahuuhtelu. En nähnyt vähään aikaan kunnolla. Kuvissa näytin siltä, että olisin ryypännyt viikon. No se ei matkan jatkoa haitannut.

Vaihdon otin rauhassa söin banaanin ja join urheilujuomaa samalla, kuin vaihdoin kenkiä. Lähdin juoksemaan kohti pyörää. Lähtijöitä oli muitakin. Pääsin kuitenkin rauhassa matkaan. Alku oli teknistä osuutta, jossa piti polkea rauhassa. Siinä oli kielletty menemästä aika-ajoasentoon. Siinä oli myös hidasteita, jossa sai tosissaan pitää aeropullosta kiinni. Se meinasi muutamassa töyssyssä lentääkin.

Sain sen kuitenkin pidettyä matkassa mukana. Muutaman kilometrin jälkeen pääsi sitten oikeasti ajamaan. Maisemat olivat hienoja ja reitti suhteellisen tasainen. Matka sujui hyvin. Pääsin ohittelemaan muita aina välillä ja jalat tuntuivat hyvältä.

Jossain vaiheessa oli selkeästi pientä nousua. Siinä keskivauhti tippui reilusti. Ensin ajattelin, että väsymys iskee. Hetken päästä kuitenkin pääsin kääntöpaikalle ja jatkettiin takaisin tulosuuntaan. Keskinopeus nousi taas reilusti yli 35 km/h eli siitä päätellen mäki oli ollut kohtalaisen jyrkkäkin. Vauhti nousi ja sai pyörittää happoja jaloista.

Puolimatkan kohdalla pidin vessatauon. Muuten söin omia eväitä ja join omia juomia. Muutaman vesipullon otin kisajärjestäjiltä. Geelit tökkivät ja 140 km kohdalla pysähdyin ottamaan banaania. Irrotin toisen jalan ja ajattelin syödä menemällä syrjään.

En kuitenkaan ehtinyt. Yksi mies ajoi päälleni. Vasen jalkani jäi molempien pyörien alle ja mies tuli osittain myös päälle. Mies kysyi ”Are you okey?” Nyökkäsin ja hän jatkoi matkaa. Minulta irtosi ketjut ja joku huollossa ollut mies tuli laittamaan minulle ketjut takaisin. Sillä aikaa söin pari banaania ja join. Jatkoin sitten matkaa hieman varovaisemmin.

29397554-fddc-422b-b70f-fb2b646004f6 (002)

Loppumatka sujui ilman ongelmia. Jätin kuitenkin vähän isommat välit kanssakilpailijoihin ja ajoin muutenkin vähän rauhallisemmin. Ajattelin, että tavoite on päästä maaliin enkä halunnut kolaroida. Selvästi edelle menijöistä useamman ajolinjat vähän heittelivät ja sai olla tarkempi ohitukissa. Niitä en enää juurikaan tehnyt, jos ei ollut pakko.

Oli muutama lennosta kusija mies ja pari reilusti hitaampaa, josta halusin päätä ohi. Muuten tyydyin pitämään edellä menijään riittävän etäisyyden. Moottoripyöriä meni edelleen eli en halunnut myöskään penaltya.

Pyöräilyn aika oli 05.59.14 eli se mitä oli ajatellutkin. Tuo ylimääräinen pysähtyminen ja kaatuminen hieman verotti tuota aikaa. Matka kuitenkin jatkui. Taas rauhallinen vaihto. Banaania ja urheilujuomaa naamaan ja lenkkarit jalkaan.

Juoksu tuntui hyvältä. Täytyi hieman rauhoitella mieltä ja muistuttaa itseä matkan pituudesta ja takana olevista kilometreistä. Maisemat reitillä olivat mahtavat. Tykkään aina juosta rannalla tai rannan tuntumassa. Meri näkyi koko melkein koko ajan.

Tunnelma reitillä oli mahtavaa. Ihmiset kannustivat ja siitä sai hirvittävästi voimaa. ”Go Tiina! You can do it!” Looking good and so on. Välillä näin miehen ja tyttäreni. Riikka oli kannustamassa ja monia muita suomalaisia, joita en edes tuntenut. Suomenlippu kisapuvussa sai suomalaisetkin kannustamaan. Tuntui, että matka eteni liiankin hyvin, eikä jaloissa painanut.

Myös eväät pysyivät sisällä. Se oli se neljäs laji, jota myös vähän pelkäsin etukäteen. Join joka juomapisteellä ja otin banaaneja silloin tällöin. Minulla oli muutamia energiakarkkeja, jotka matkalla söin myös. Energiat ja nestetasapaino oli kunnossa.

Viimeisellä kierroksella alkoi olla jo pimeää. Viimeisen silmukan päässä oli kohta, jossa ei ollut edes valoja lyhyellä välillä. Siihen en ollut varautunut. Osalla oli otsalamppujakin. Minulla ei ollut.

c430994a-249d-4769-a3b1-ebb5693091a3 (002)

Jossain vaiheessa jalat alkoivat jo vähän painamaan ja askel ei enää noussut hyvin. Kompuroin johonkin kynnykseen ja kaaduin. Löin vasemman jalan polven ja samalla jalka kramppasi pohkeesta. En päässyt heti itse ylös. Heti tuli kaksi miespuolista kanssakilpailijaa apuun. He nostivat minut ylös. En hetkeen pystynyt varaamaan jalalle. Otin yhden suolatabletin ja kävelin hetken. Sain krampin helpottamaan ja jatkoin hetken juoksua. Tulin taas niin hämärään kohtaan, että päätin jatkaa matkaa kävellen.

Mietin, että haluan ehdottomasti päästä maaliin. Sinne oli enää noin 7 kilometriä matkaa. Vasen polvi tuntui jotenkin heikolta. Ajattelin, että mikäli kompuroin ja kaadun vielä kerran, maaliin pääsy saattaa jäädä tekemättä. Halusin pelata varman päälle. Olen kuitenkin aika reipasvauhtinen kävelijä ja sekin vauhti vastaa kevyttä hölkkää.

Jatkoin matkaa siis niin. Muutamassa kohdassa vaihdoin juoksuksi. Se ei tuntunut pahalta, mutta aina varjokohdissa kävelin taas. Jossain vaiheessa verirakko hajosi pikkuvarpaassa. Kirveli hetken ihan tosissaan. Toki se ei ollut mikään uusi tunne. Niin on käynyt usein jo Marathonillakin.

Niin sitten jatkoin maaliin asti. Maalisuoralla oli pakko vaihtaa juoksuksi taas. En muistanut jäädä fiilistelemään. Hain suomenlipun mieheltäni. Olin Iron Man! Juoksin maaliin lippu hartioilla. Se oli mahtava tunne! Kaikki treeni ja vaikeudet oli voitettu!

Maaliin pääsy on aina mahtavaa. tämä tunne oli kuitenkin erityinen. mitä enemmän sinne pääsyyn joutuu tekemään töitä, sitä mahtavampi tunne se on. jossain vaiheessa projektia matka tuntui liian pitkältä ja mahdottomalta. Nyt se oli kuitenkin takana. Ilman kaatumisia kaikki olisi mennyt nappiin. Se söi hieman aikaa. Kokonaisaikani oli 12.45.37. Ihan ok aika. Juoksuun meni siis 5.01.45 ja vaihdot olivat rauhallisia.

Kaikista suurin voitto oli päästä maaliin tuolla jalalla. En antanut sen nujertaa minua, vaikka jalka meinasi sen välillä tehdä. Pahinta oli unettomat yöt ja niistä aiheutuva negatiivinen kierre. Jalkaa on ei kannata jäädä märehtimään eli kohti uusia tavoitteita. Riikan kanssa sovittiin, että 2021 Barcelonassa tullaan taas!

IMG_3271 (002)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s