Sinun valintasi Blogit

MITEN SELVIYTYÄ TERVEENÄ MUUTTUVASSA MAAILMASSA

Paranna vastustuskykyäsi liikkumalla, hyvällä ravinnolla ja riittävällä levolla

 

Koronavirus saa nyt paljon palstatilaa. Sen lisäksi on kausi-influenssa ja muita tauteja, jotka koettelevat meidän vastustuskykyämme. Sen vuoksi omaa vastustuskykyä kannattaa kehittää ja pitää siitä huolta.

Mitä sitten voit tehdä pitääksesi omasta vastustuskyvystäsi huolta tai miten voit sitä parantaa. Liikunta, lepo, ravinto ovat keskeisiä keinoja vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. Lepoon kuuluu riittävä nukkuminen ja stressin hallinta.

KUVA 1

Kuvan lähde: Traner4You koulutusmateriaalit

 

Nukkuessa kehomme toimii tehokkaasti. Elimistön immuunipuolustusjärjestelmä toimii 24/7 ja suurin osa siitä prosessista tapahtuu unen aikana. Kun nukumme riittävästi, immunipuolustusjärjestelmämme saa riittävästi aikaa puolustautua päivän aikana altistumiamme bakteereita ja viruksia vastaan. Univajeisena tämä järjestelmä ei toimi yhtä tehokkaasti ja sairastumme helpommin.

Nukkuminen on elintärkeää. Liian vähäisen nukkumisen seurauksena sairastumme herkemmin ja suorituskykymme heikkenee. Riittävä ja hyvä uni parantaa fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä, suojaa sairauksilta ja edistää yleistä hyvinvointia.

Kasvata hyvinvointireserviäsi. Hyvinvointireservillä tarkoitan Hyvää kuntoa, hyvää ravitsemustilaa ja normaalipainoa. Siihen liittyy myös levon ja aktiivisuuden tasapaino ja stressin hallinta. Kannattaa miettiä sitä, miten nämä asiat ovat sinulla hallinnassa.

Paranna ja kehitä niitä osa-alueita, jotka koet olevan huonosti tällä hetkellä. Täydellisyyteen ei tarvitse eikä kannata pyrkiä. Kehitä kuitenkin kaikkia ominaisuuksia ainakin hyvälle tasolle. Näin pystyt säilyttämään toimintakykysi tässä muuttuvassa maailmassa.

Alla olevassa kuvasta näet kuvan muodossa mitä tapahtuu, kun sairastut. Jos olet erinomaisessa kunnossa, pieni sairastuminen ei hyvinvointiasi juuri haittaa. Flunssa tai nilkkamurtuma ei kaada terveyttäsi, vaan olet nopeasti kunnossa uudelleen ja palaudut tilanteesta. Jos kuitenkin olet jo valmiiksi huonossa kunnossa voi sama tauti olla kohtalokkaampi. Ainakin toimintakykysi heikentyneelle tasolle ja voi johtaa sairastelukierteeseen.

HYVINVOINTIRESERVI

Kuvan lähde: Trainer4You koulutusmateriaalit

 

Toivottavasti tämä edellinen kuva auttoi sinua ymmärtämään, miten tärkeää on pitää itsestäsi huolta. Ei vain liikkumalla ja terveellisellä ravinnolla. Mukaan tulee ehdottomasti ottaa myös tuo lepo ja stressin hallinta.

Olen itse yrittäjyyden lisäksi vielä sairaanhoitajan töissä. Molemmissa näen ihmisiä, jotka laiminlyövät jotain noista osa-alueista. Moni liikkuu hyvin, mutta ruokavalio ei tue liikunnallista arkea, eikä se mahdollista optimaalista kehitystä.

On myös niitä, joilla on huomattava ylipaino. Osa heistä on myös liikunnallisesti passiivisia. Heidän vahvuutensa saattaa kuitenkin olla lepo ja stressin hallinta.

Oma heikkouteni tällä hetkellä on uni ja stressin hallinta. Joskus se on ollut liikunnassa ja ruokavaliossanikin. Tällä hetkellä olen saanut ne kuntoon. Yrittäjänä yritän tarjota asiakkailleni työkaluja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Itse en ole stressin hallinnan asiantuntija ja oma mittarinikin on usein punaisella. Sen vuoksi minulla on joogaopettaja töissä ja pidämme TRE-kursseja toisen TRE ohjaajan kanssa. Itse olen saanut apua molemmista.

Sinun on tärkeä löytää omat heikkoudet ja kehittää niitä. Olemme Studiolla sinua varten. Kehitämme edelleen palveluja tuolle Stressin hallinta puolelle. Nykyinen maailman tilanne muutti aikatauluja. Suunnitelmissa oli aloittaa kurssi Stressin hallintaan ja nukkumiseen. Nyt asiakasmäärien vähentyessä saamme ainakin aikaa kehittää asiaa.

Vahvista omia heikkouksiasi ja voi hyvin. Olemme jokainen vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Ota vastuu omiin käsiisi. Olemme sinua varten, jos tarvitset apua. Tutustu meihin osoitteessa: http://www.pt-tiinaekman.fi

Liikunta blogit

Minun ensimmäinen Iron Man kisani- Barcelona 2019

Valitsin Barcelonan kisan triathlonfoorumilta lukemanien kisaraporttien perusteella. Halusin kisata jossain lämpimässä ja tuo tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olin Tahkolla yhtenä vuonna puolimatkalla. Silloin satoi pyöräilyn ajan kaatamalla ja oli todella kylmä. Silloin päätin, että täyden matkan kisan teen lämpimässä.

Barcelona oli siis täydellinen vaihtoehto. Paljon suomalaisia. Sopivaan lämmin ja paljon hyviä kokemuksia muilta. Sain myös Vanhasta seurakaveristani seuraa kisamatkalle ja se tietysti oli myös bonusta. Aikaisemmista kokemuksista tiedän, että tuolla kaverilla on paljon merkitystä valmistautumisessa. Kaisa oli myös ollut aiemmin tuolla kisaamassa ja senkin vuoksi yhdessä valmistautuminen oli helppoa, kun toinen tiesi paikat jo valmiiksi.

Myös Iron Man organisaatio piti huolen myös siitä, että kisajärjestelyt oli tehty hyvin. Oli laadukas kisainfo, jossa puhuttiin hyvää englantia. Muutenkin minulle oli tärkeää pystyä luottamaan kisan järjestelyihin huollon ja ensiavun ym. suhteen. Olenhan sairaanhoitaja, enkä myöskään halua leikkiä omalla terveydelläni. Valinta oli siis jälkeenpäinkin ajateltuna täydellinen.

IMG_3234 (002)

Kävimme Kaisan kanssa yhdessä kisainfoissa ja pastapartyissä. Veimme yhdessä tavarat vaihtopaikoille edellisenä päivänä. Silloin alkoi olla jo perhosia vatsassa. Oli kiva jakaa jännitys yhdessä. Muuten olin matkalla mieheni ja nuorimman lapseni kanssa. Heistä ei kisajännityksen jakajaksi juurikaan ollut, joten kaveri oli tässäkin asiassa tärkeä.

Soitin edellisenä päivänä myös Minnalle. Hän on pitkäaikainen ystäväni, joka harrastaa myös lajia. Hänen kanssaan oli kiva jakaa myös viimehetken jännitystä. Viivalla kuitenkin ollaan yksin ja matka tehdään omien ajatusten kanssa ja armoilla. Minnan ohje oli nauttia matkasta ja sen päätin tehdä.

kisa-aamuna heräsin aikaisin. Hotelli järjesti aikaisen aamiaisen. Kävin syömässä ja vedin kisapuvun päälleni. Mieheni ei edes herännyt, kun lähdin hotellilta. Olimme sopineet Kaisan kanssa treffit ja kävelimme yhdessä kisapaikalla.

Kaisa kuunteli musiikkia. Itse kävelin jonon mukana. Meitä oli siis jo silloin ruuhkaksi asti kävelemässä kohti starttipaikkaa. Olihan kisa maailman suurin ja kilpailijoita yli 3000. Fiilis oli jo siinä jännittynyt, enkä ollut suinkaan ainut.

Kisapaikalla oli kova kuhina. Kaikki hyörivät omien vaihtopaikkojensa ympärillä. Pumppasimme renkaat ja tarkistimme, että kaikki oli kunnossa. Vessoihin oli pitkät jonot ja siihen varasimme reilusti aikaa. Kaisa on nopea uimari. Hän meni hyvissä ajoin omaan karsinaansa. Itse valitsin 1.25 karsinan ja menin sinne muiden mukaan.

Väkeä rannalla oli paljon. Musiikki soi ja fiilis oli mahtava. Aurinko alkoi juuri nousta, kun pro urheilijat lähtivät matkaan. Tunnelmaa nostatti musiikki. Kerrottiin eri maiden osallistujien määriä jne. Itsellä oli jossain vaiheessa kyynel silmässä, kun mietti tulevaa matkaa, kaikkea takana olevaa treeniä ja muita matkan aikana olevia ongelmia. Päätin nauttia matkasta ja päästä maaliin.

Pro lähdöstä noin 20 minuuttia pääsin itse veteen. Siitä se sitten alkaa. Ajauduin jonossa vasempaan laitaan, joka tarkoitti pientä painia rolling startista huolimatta. Uimalasini hörppäsivät vähän vettä alussa. Ruuhkassa en saanut niitä tyhjennettyä. Sain ne kuitenkin tiiviiksi. Yritin pari kertaa mennä sivumpaan ja kääntyä selälleen niitä tyhjentämään. Joka kerta joku tuli päälleni ja päätin jatkaa matkaa.

Matka eteni pojulta toiselle. Jokaisella pojulla jouduin painimaan. Olin koko ajan vasemmassa laidassa ja jokaisella pojulla sain kättä ja jalkaa ja joku yritti uida päältä. Poijun jälkeen matkan teko taas helpottui. Kuitenkin joku oli koko ajan kyljessä kiinni tai olin jonkun varpaissa. Yksin ei siis tarvinnut uida missään vaiheessa.

Rantauduin ajassa 1.26.31. Olin siis arvioinut uintiaikani aika hyvin. Ruuhka ei siis johtunut siitä. Toki ohitustilanteita ei juurikaan matkan aikana ollut. Uinti sujui ihan hyvin, mutta rantaan oli silti kiva nousta. Silmiä kirvelsi tuo suolahuuhtelu. En nähnyt vähään aikaan kunnolla. Kuvissa näytin siltä, että olisin ryypännyt viikon. No se ei matkan jatkoa haitannut.

Vaihdon otin rauhassa söin banaanin ja join urheilujuomaa samalla, kuin vaihdoin kenkiä. Lähdin juoksemaan kohti pyörää. Lähtijöitä oli muitakin. Pääsin kuitenkin rauhassa matkaan. Alku oli teknistä osuutta, jossa piti polkea rauhassa. Siinä oli kielletty menemästä aika-ajoasentoon. Siinä oli myös hidasteita, jossa sai tosissaan pitää aeropullosta kiinni. Se meinasi muutamassa töyssyssä lentääkin.

Sain sen kuitenkin pidettyä matkassa mukana. Muutaman kilometrin jälkeen pääsi sitten oikeasti ajamaan. Maisemat olivat hienoja ja reitti suhteellisen tasainen. Matka sujui hyvin. Pääsin ohittelemaan muita aina välillä ja jalat tuntuivat hyvältä.

Jossain vaiheessa oli selkeästi pientä nousua. Siinä keskivauhti tippui reilusti. Ensin ajattelin, että väsymys iskee. Hetken päästä kuitenkin pääsin kääntöpaikalle ja jatkettiin takaisin tulosuuntaan. Keskinopeus nousi taas reilusti yli 35 km/h eli siitä päätellen mäki oli ollut kohtalaisen jyrkkäkin. Vauhti nousi ja sai pyörittää happoja jaloista.

Puolimatkan kohdalla pidin vessatauon. Muuten söin omia eväitä ja join omia juomia. Muutaman vesipullon otin kisajärjestäjiltä. Geelit tökkivät ja 140 km kohdalla pysähdyin ottamaan banaania. Irrotin toisen jalan ja ajattelin syödä menemällä syrjään.

En kuitenkaan ehtinyt. Yksi mies ajoi päälleni. Vasen jalkani jäi molempien pyörien alle ja mies tuli osittain myös päälle. Mies kysyi ”Are you okey?” Nyökkäsin ja hän jatkoi matkaa. Minulta irtosi ketjut ja joku huollossa ollut mies tuli laittamaan minulle ketjut takaisin. Sillä aikaa söin pari banaania ja join. Jatkoin sitten matkaa hieman varovaisemmin.

29397554-fddc-422b-b70f-fb2b646004f6 (002)

Loppumatka sujui ilman ongelmia. Jätin kuitenkin vähän isommat välit kanssakilpailijoihin ja ajoin muutenkin vähän rauhallisemmin. Ajattelin, että tavoite on päästä maaliin enkä halunnut kolaroida. Selvästi edelle menijöistä useamman ajolinjat vähän heittelivät ja sai olla tarkempi ohitukissa. Niitä en enää juurikaan tehnyt, jos ei ollut pakko.

Oli muutama lennosta kusija mies ja pari reilusti hitaampaa, josta halusin päätä ohi. Muuten tyydyin pitämään edellä menijään riittävän etäisyyden. Moottoripyöriä meni edelleen eli en halunnut myöskään penaltya.

Pyöräilyn aika oli 05.59.14 eli se mitä oli ajatellutkin. Tuo ylimääräinen pysähtyminen ja kaatuminen hieman verotti tuota aikaa. Matka kuitenkin jatkui. Taas rauhallinen vaihto. Banaania ja urheilujuomaa naamaan ja lenkkarit jalkaan.

Juoksu tuntui hyvältä. Täytyi hieman rauhoitella mieltä ja muistuttaa itseä matkan pituudesta ja takana olevista kilometreistä. Maisemat reitillä olivat mahtavat. Tykkään aina juosta rannalla tai rannan tuntumassa. Meri näkyi koko melkein koko ajan.

Tunnelma reitillä oli mahtavaa. Ihmiset kannustivat ja siitä sai hirvittävästi voimaa. ”Go Tiina! You can do it!” Looking good and so on. Välillä näin miehen ja tyttäreni. Riikka oli kannustamassa ja monia muita suomalaisia, joita en edes tuntenut. Suomenlippu kisapuvussa sai suomalaisetkin kannustamaan. Tuntui, että matka eteni liiankin hyvin, eikä jaloissa painanut.

Myös eväät pysyivät sisällä. Se oli se neljäs laji, jota myös vähän pelkäsin etukäteen. Join joka juomapisteellä ja otin banaaneja silloin tällöin. Minulla oli muutamia energiakarkkeja, jotka matkalla söin myös. Energiat ja nestetasapaino oli kunnossa.

Viimeisellä kierroksella alkoi olla jo pimeää. Viimeisen silmukan päässä oli kohta, jossa ei ollut edes valoja lyhyellä välillä. Siihen en ollut varautunut. Osalla oli otsalamppujakin. Minulla ei ollut.

c430994a-249d-4769-a3b1-ebb5693091a3 (002)

Jossain vaiheessa jalat alkoivat jo vähän painamaan ja askel ei enää noussut hyvin. Kompuroin johonkin kynnykseen ja kaaduin. Löin vasemman jalan polven ja samalla jalka kramppasi pohkeesta. En päässyt heti itse ylös. Heti tuli kaksi miespuolista kanssakilpailijaa apuun. He nostivat minut ylös. En hetkeen pystynyt varaamaan jalalle. Otin yhden suolatabletin ja kävelin hetken. Sain krampin helpottamaan ja jatkoin hetken juoksua. Tulin taas niin hämärään kohtaan, että päätin jatkaa matkaa kävellen.

Mietin, että haluan ehdottomasti päästä maaliin. Sinne oli enää noin 7 kilometriä matkaa. Vasen polvi tuntui jotenkin heikolta. Ajattelin, että mikäli kompuroin ja kaadun vielä kerran, maaliin pääsy saattaa jäädä tekemättä. Halusin pelata varman päälle. Olen kuitenkin aika reipasvauhtinen kävelijä ja sekin vauhti vastaa kevyttä hölkkää.

Jatkoin matkaa siis niin. Muutamassa kohdassa vaihdoin juoksuksi. Se ei tuntunut pahalta, mutta aina varjokohdissa kävelin taas. Jossain vaiheessa verirakko hajosi pikkuvarpaassa. Kirveli hetken ihan tosissaan. Toki se ei ollut mikään uusi tunne. Niin on käynyt usein jo Marathonillakin.

Niin sitten jatkoin maaliin asti. Maalisuoralla oli pakko vaihtaa juoksuksi taas. En muistanut jäädä fiilistelemään. Hain suomenlipun mieheltäni. Olin Iron Man! Juoksin maaliin lippu hartioilla. Se oli mahtava tunne! Kaikki treeni ja vaikeudet oli voitettu!

Maaliin pääsy on aina mahtavaa. tämä tunne oli kuitenkin erityinen. mitä enemmän sinne pääsyyn joutuu tekemään töitä, sitä mahtavampi tunne se on. jossain vaiheessa projektia matka tuntui liian pitkältä ja mahdottomalta. Nyt se oli kuitenkin takana. Ilman kaatumisia kaikki olisi mennyt nappiin. Se söi hieman aikaa. Kokonaisaikani oli 12.45.37. Ihan ok aika. Juoksuun meni siis 5.01.45 ja vaihdot olivat rauhallisia.

Kaikista suurin voitto oli päästä maaliin tuolla jalalla. En antanut sen nujertaa minua, vaikka jalka meinasi sen välillä tehdä. Pahinta oli unettomat yöt ja niistä aiheutuva negatiivinen kierre. Jalkaa on ei kannata jäädä märehtimään eli kohti uusia tavoitteita. Riikan kanssa sovittiin, että 2021 Barcelonassa tullaan taas!

IMG_3271 (002)

Liikunta blogit

Iron man treeniä ruuhkavuosien keskellä

Miten treenata täydelle matkalle ruuhkavuosina. Tässä hieman omaa tarinaa treenistä ja siihen liittyvistä haasteista. Haluan muistuttaa sinua sitä, että olen treenannut jo vuosia kestävyyslajeja eli viikoittaisen treenin määrä on asteittain kymmenen vuoden ajalla.

Aluksi treenimääristä. Oman treenimäärän olen pyrkinyt pitämään noin kymmenessä viikkotunnissa usean vuoden ajan. Se ei aina ole helppoa kolmen lapsen äitinä. Treenivuoden aikana treeniä rajoitti myös krooninen kipu ja talon rakentaminen. Olen myös aloitteleva yrittäjä, joka joutuu tekemään ”oikeita” töitä sairaanhoitajana, jotta saa laskut maksettua. Ei välttämättä siis otollinen aika tälle projektille näin jälkeenpäin ajateltuna.

Päätin siis osallistua täydenmatkan kisaa lokakuussa 2019. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Talon rakennus olisi jo valmis. Ajattelin ilmoittautumishetkellä, että muutkin asiat järjestyisivät pikkuhiljaa. En halunnut siirtää tuota unelmaa enää eteenpäin. Ajatus siitä, ettei enää nuorru ja kaikkea kremppaa tuon jalkakivun lisäksi vain tulee lisää vuosien varrella, vahvisti päätöstä. Haluan mieluummin katua tekemiäniä asioita, kun niitä jotka jäävät tekmättä.

IMG_2243 (002)

Jalkajutusta sen verran, että hermokipuun joudun edelleen syödä lääkkeitä. lääkärit ovat sanoneet, että en välttämättä pääse kivusta ikinä. Kipu ei ole enää merkki siitä, että jotain menisi rikki. Se on jäänyt ns. korvien väliin. Ajattelen niin, että en voi elää loppuelämääni ajatellen, että olen kipupotilas. En halua jalkani rajoittaa tekemisiäni. En myöskään jää odottamaan parempaa, koska sellaista minulle ei ole edes luvattu.

Kipu kuitenkin vaikuttaa edelleen nukkumiseen. Sitä ei tule lisää kovista treeneistä. Joskus pitkistä sairaalatyöpäivistä se äityy enemmän kuin pitkistä juoksulenkeistä. Pyöräily ei vaikuta kipuun laisinkaan. Päinvastoin treenistä vapautuneet edorfiinit todennäköisesti helpottavat sitä. Se siitä. Asia ei kuitenkaan niin sanotusti helpottanut treeniä, vaikka päätin, ettei se ole este sille. Tämä teki kuitenkin maaliin pääsyn entistäkin tärkeämmäksi itselleni.

Vielä lisää vaikeutta treeniin tuli mieheni päätös lähteä ulkomaille työmatkalle. Jäin siis huolehtimaan arjessa myös talon rakentamisesta. Mies oli useita viikkoja Karibialla. Ei ollut puhelinyhteyttä ja sain hoitaa asioita ihan omin voimin. Milloin kannoimme harkkoja muurarille. Välillä oli kosteusongelma, johon minun piti yksin keksiä ratkaisuja. Sain tehdä lumityöt kahden omakotitalon pihasta jne. No hyötyliikuntaa siitäkin tietysti sai.

Tein siis usein 8 tunnin päivän sairaalassa ja sen jälkeen muutama PT asiakas. Se oli usein arkipäivän kuvio. Tein itse omat treeniohjelmani. Käytännössä treenasin aina, kun se oli mahdollista ja järkevää. Järkevyydellä tarkoitan sitä, etten ollut ihan väsynyt muusta elämästä, jota usein kieltämättä olin.

Viikonloput pyhitin treenille. Usein lauantaisin oli seuran treenit tai jotain muuta omatoimista treeniä. Pitkä pyörä ja juoksu oli silloin yleensä ohjelmassa. Sunnuntaisin oli seuran 1,5 tunnin uintitreenit. Sen perään pidin yhden tunnin juoksukoulun ja lihaskuntotreenin. Illalla oli vielä tunti juoksua toisten asiakkaiden kanssa. Siinä välissä tietysti käytiin rakentamassa taloa.

Tuon lisäksi arkisin kävin uimassa kerran viikossa. Pidin pari lihaskuntotreeniä asiakkaille. Niistä ehkä toisen voi laskea omaksi treeniksi. Sen lisäksi pidin seuralle lihaskuntotreenin. Välillä kävin muuten juoksemassa ja pyöräilemässä viikosta ja vuodenajasta riippuen.

Keskiarvo treeneille oli tuo kymmenen tuntia. Alimmat treenimäärät olivat noin kuusi tuntia. Toisesta päästä löytyi toki yli 15 tunninkin treeniviikkoja. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä PK treeneinä. Kerran viikossa pyrin tekemään vauhdikkaamman juoksun tai pyöräilyn. Jalkaa säästääkseni en tehnyt pitkiä juoksuja juurikaan. Toki treeneihin kuului myös yksi Marathon ja puolikas. Asiakkaiden kanssa olin viesti Marathonilla ja siellä juoksin 17 kilometriä.

205ce678-fc96-4439-becb-1c544e47271e (002)

Treenien suunnittelu oli siis aika tasapainottelua oman jaksamisen, kalenterin, perheen, työn ja talon rakentamisen suhteen. Yritin aina priorisoida tärkeimmät jutut. Luin pari Burn Out blogia ja tiesin välillä olevani aika rajoilla. Se mielessä välillä kevensin treenejä PK:si. Tiedän onneksi aika tarkasti omat rajani, mutta näin jälkeenpäin aika rajalla myös välillä käytiin.

Olen siis Personal Trainer ja asiakkailleni aina opetan treenin, ravinnon ja levon tasapainoa. Tuo lepo oli minun Iron Man treenini heikoin lenkki. Sitä oli liian vähän ja treeni olisi varmasti purrut paremmin, jos sitä olisi ollut enemmän. Kuitenkin treeni oli laadukasta.

Myös ravinto oli koko ajan laadukasta. Välillä olin ehkä liiankin tarkka syömiseni suhteen. Treenasi aina ”täydellä tankilla” ja pidin huolta palauttavista aterioista treenin jälkeen. Se ehkä oli yksi menestymiseni avain.

En myöskään ollut kertaakaan kipeänä koko treenivuoden aikana. Muutama flunssa yritti kaataa ja pari kertaa oli maha ihan kuralla. Tuon mahan takia jouduin pitämään muutaman lepopäivän, Kukaan muu ei ollut silloin perheestämme kipeä. Sen vuoksi ne ehkä menivät keliakian piikkiin eli olin ehkä saanut jotain gluteiinipitoista ruokaa ja maha oli siitä kipeä.

Sain siis kuitenkin tuon kokonaisuuden pidettyä jotenkin hallussa. Myös se, että treenimäärät nousivat progressiivisesti. Olin näin jälkeenpäin katsottuna treenannut edellisenäkin vuonna melkein saman määrän eli suurta nousua ei siihen tullut. Suurin muutos oli ehkä treenien laadussa.

Omasta elämästä johtuvista haasteista huolimatta treeniä oli siis kuitenkin ihan mukavasti. Olin pelon sekaisin tuntein valimis- kohti kisaa. Kisaa edeltävänä kuukautena tunnelmat vaihtelivat itsevarmuuden ja epäonnistumisen välillä. Eniten pelkäsin uintia meressä ja ongelmia pyörän kanssa. Mereen en ehtinyt mennä uimaan kertaakaan kesän aikana. Se jäi aina suunnittelun asteelle. Pyörän kansa olen taas ihan kädetön. Renkaan ehkä saisin juuri vaihdettua, mutta siihen kuluisi paljon aikaa.

Liikunta blogit, Sinun valintasi Blogit

Nuorekkaana pitkään liikunnan avulla

Nelikymppisen kunnossa 30 vuotta. Kuulostaako hyvältä? Kun pidät itsesi kunnossa, se on mahdollista. Minusta se ainakin tuntuu tavoittelemisen arvoiselta asialta. Haluan mieluummin elää aktiivisena ja toimintakykyisenä, Kun nuutuneena ja vaivaisena.

Tanita kehonkoostumusmittaus näytti minulle vuosi sitten yli 40 vuotiaana, että kehoni on 26 vuotiaan kunnossa. Arvio perustuu lähinnä kehonkoostumukseen ja lihasmassan määrä. Se tuntui hyvältä ja motivoi jatkamaan liikkumista.

Sinä voit saavuttaa saman parantamalla elintapojasi. Tuota eroa sinun ei välttämättä tarvitse tavoitella, mutta kaikki muutos parempaan varmasti tuntuu hyvältä. Itse koen olevani elämäni kunnossa tällä hetkellä. Toivon tätä tunnetta myös sinullekin.IMG_1635 (002)

Säännöllisellä liikunnalla tämä kaikki on mahdollista. Liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Tiesitkö, että vielä 100 vuotiaanakin voit nykytiedon mukaan parantaa lihaskuntoasi. Myös kestävyyskuntoa on mahdollisuus paranrantaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nollatasolta lähteneet 60 vuotiaat pystyivät vastaaviin suorituksiin, kun nollatasolta lähteneet 40 vuotiaat. Koskaan ei ole siis liian myöhäistä aloittaa kuntoilua.

Liikunta parantaa suorituskyvyn lisäksi myös muuta elämänlaatua. Kun jaksat paremmin arjessa, moni muukin asia helpottuu. Jaksat tehdä myös muita haluamiasi asioita paremmin. Voit matkustaa ja tehdä muita mukavia asioita. Haaveesi eivät jää toteuttamatta suorituskykysi rajoitteiden vuoksi.

Meistä osa harrastaa liikuntaa liian vähän ja taas yksi osa harjoittelee liikaa. Osaatko sinä treenata sopivalla teholla? Osa treenaa liian paljon ja on ihan jumissa. Se on myös osalla syy siihen, että treenit jäävät tekemättä. Tule opettelemaan järkevää tapaa treenata liikuntastartti ryhmään tai yksilövalmennukseen. Saat ohjeita liikunnan aloittamiseen ja saat liikunnasta säännöllisen osan elämää.

Tutustu ryhmään tästä:

https://studio-sinun-valintasi.webnode.fi/l/ravinto-ja-treeniryhma-painonpudottajille/

Tutustu yksilövalmennukseen tästä:

www.pt-tiinaekman.fi

Triathlon

Triathlon kesä 2018

Ennen seuraavan kauden alkua, pitää muistella vielä viime kesää. Mikäli olet lukenut kirjoituksiani aiemmin, tiedätkin jo entuudestaan, että jalkani leikattiin lokakuussa 2017. Sen takia minulla oli puolen vuoden juoksukielto eli se kesti huhtikuuhun asti. Sen vuoksi en suunnitellut tekeväni mitään erityistä kisaa kesän aikana.

Päätimme perustaa kesällä triathlon seuran Kangasalle ja sen vuoksi olin heinäkuussa Kangasala triathlonissa jakamassa flyereita uuden seuran toiminnasta. Sain mahdollisuuden osallistua kisaan ja päätin osallistua kunto matkalle. Olinhan kuitenkin käynyt vesijuoksemassa ja pyöräilemässä. Uintia olin treenannut myös ja käynyt salilla ahkerasti. Muutaman juoksulenkinkin olin jo kiellon jälkeen tehnyt, joten olin valmis viivalle.IMG_2948 (002)

Sinne sitten lähdin vähin odotuksin. Uinti sujui omaan tahtiin eli hitaasti. Pyöräilyyn lähdin kuitenkin ihan ok paikalta. Miehiä oli toki jo mennyt paljonkin, mutta naisia oli rantautunut vähemmän. Pyörä kulki hyvin ja ohittelin suoralla muutamia edellä menijöitä. Vaihtoon tulin siis paremmissa asemissa.

Vaihdot sujuivat ilman hässäkkää ja juoksuun lähdin kokeilemaan mitä jalka tuumaa vähän vauhdikkaammasta menosta. Juoksu tuntui hyvältä ja vauhti oli minulle hyvää. Vähän alle 5 minuutin kilometrejä. Matkaa oli siis vain muutama kilometri. Ohittelin nuorempia juoksijoita. Teki mieli huutaa heille, että ette voi hävitä yli 40 vuotiaalle kolmen lapsen äidille, joka ei ole saanut juosta puoleen vuoteen.

Pidin kuitenkin suuni kiinni ja saavuin maaliin toisena naisena oman sarjani ykkösenä! Ne ovat ensimmäiset triathlon kisat, jotka olen voittanut. Ehkä myös viimeiset. Sain kuitenkin rohkeutta osallistua myös muihin kisoihin.IMG_2953 (002)

Heti perään oli kisa joroisilla. Siellä oli lastenkisa ja olimme ilmoittaneet  sinne myös nuorimman tyttäremme. Varasin itselleni paikan pikakisasta. Siellä sitten kisailimme ensimmäistä kertaa äiti ja tytär.

Lasten kisa oli ensin eli kisainfon jälkeen pakkasimme molemmat pussukkamme ja pyöräilimme uinnin lähtöön. Jätimme pyörät vaihtopaikalle ja menimme rantaan odottamaan lasten lähtöä.

Tyttäreni uinti meni hyvin ja hän nousi vedestä ensimmäisten joukossa. Autoin häntä vaihdossa ja huomasin, että lenkkarit puuttuivat pussista. Olin pakannut pussit samalla lailla, kuin omani. Tytöllämme ei tietenkään ollut pyöräilyyn omia kenkiä.  Tämän vuoksi vaihto hetken venyi, kun kannustin tyttöämme lähtemään pyöräilemään paljain jaloin.

Onneksi tuossa ylämäessä oli osittain mattoa ja minä sain työntää pyörän tytön puolesta. Maton avulla tuo pyörään lähtö sujui aika inhimillisesti. Tyttäreni polkimissa oli kuitenkin tuollaiset terävät sahalaitaiset reunat.

Hän lähti kuitenkin polkemaan ilman kenkiä. Tsemppasin häntä, että isä on juoksun vaihdossa ja lenkkarit löytyvät sieltä. Ainakin toivoin niiden olevan siellä. Minulla ei ollut enää puhelinta. Sain kuitenkin soitettua yhden naisen puhelimesta miehelleni tilannetietoja.

Jäin odottamaan oman kisan alkua, mutta huomasinjossain vaiheessa, että omat uimalasinikin puuttuivat. Lähdin siis polkemaan takasin kohti maalialuetta hakemaan laseja.

Ehdin juuri lasten maaliin tuloon. Ehdin nähdä juuri ja juuri tyttäreni maaliin tulon. Tyttäreni oli hienosti hopealla ekoissa triathlon kisoissaan vaikeuksista huolimatta! Sitkeä tyttö!IMG_2970 (002)

Sain uimalasit ja näin tyttäreni bodiumilla palkintojen jaossa ja lähdin polkemaan omaa kisaa varten taas Valvatukselle. Hyvä alkulämpö oli siis 12 km pyöräilyä. Olin kuitenkin ihan hyvissä ajoin rannassa.

Märkäpukua ei saanut käyttää lämpöisen veden vuoksi ja se vähän jännitti. En ollut uinut avovedessä ilman märkäpukua koko kesänä. Sen lisäksi oli yhteislähtö.

Tuo uinti oli kuin tehosekoittimessa. Tulo kättä ja jalkaa edestä ja takaa koko matkan ajan. Uinti sujui kuitenkin taas ihan omalla tasolla. Pyörän selkään päästessä tuntui, että pyörä kulki hyvin. Keskari oli 40 km/h molemmin puolin eli minulle hyvää vauhtia. Polkeminen tuntui hyvältä ja olin hyvällä tuulella.

5 km ennen maalia pyörä alkoi heittelehtiä ja totesin, että takarengas on ihan tyhjä. Rengas oli siis rikki. Pysähdyin kysymään yhdeltä toimitsijalta, että voiko tyhjällä renkaalla ajaa loppuun. Olen vaihtanut sisäkumin muutaman kerran, mutta siihen kuluu niin kauan aikaa, ettei sitä kannattanut tuollaisessa pikakisassa tehdä.IMG_2974 (002)

Jatkoin sitten loppumatkan pelkällä vanteella. Pyörä tärisi niin pahasti, että vauhti ei enää päätä huimannut. Pysähtymisen ja vauhdin hiipumisen seurauksena väkeä meni ohi ja otti päähän. Se kuitenkin siivitti vähän juoksua ja se kulki hyvin. Lopputuloksessa ei ole paljoa kerrottavaa, mutta tulipahan taas kokemusta tällaisistakin ongelmista.

Näiden kokemusten jälkeen päätin vielä mennä kuitenkin Turkuun puolimatkalle. Ajattelin, ettei se haittaa, vaikka juoksu menisikin kävelyksi. olin kuitenkin pyöräillyt paljon mm. Pirkan pyöräilyn. Yksi seurakaverini oli sinne menossa ja päätin lähteä mukaan. Olihan se vasta loppukesästä ja oli vielä vähän aikaa kohentaa juoksukuntoa.

Koko kesä oli lämmin ja aurinkoinen. Kisa-aamuna heräsimme kuitenkin rankkasateeseen. Sateen myötä ilmakin tuntui viileältä. Lähdimme pyörien kanssa kisapaikalle kaatosateessa. Ensimmäisen kerran tuli sellainen olo, etten halua startata koko kisaa. Ajattelin liukkaita teitä pyöräilyssä ja alkoi ahdistamaan ajatus 90 kilometrin pyöräilystä. Olen arka pyöräilijä ja liukas tie pelotti. Myös edellisen kesät Tahkon kisan kylmyys muistui kirkkaana mieleeni.

Kisapaikan tunnelma kohensi kuitenkin mieltäni. Sade lakkasi myös jossain vaiheessa ennen starttia ja märkäpuku päällä se tietysti ei muutenkaan haitannut. Tuo Aurajoen likaisuus hieman inhotti. Kävimme pienellä alkuveryttelyllä vedessä ja asetuimme keskivaiheille uinnin lähtöjonossa.

Startti oli rolling start eli veteen hyppäsi aina muutama kerrallaan. Uinti sujui hyvin, mutta hitaasti. Vaihtoon tulin ajassa 49:22 eli hitain puolikkaan uinti ikinä. Märkkärin sain hyvin alajan ja yhdessä haravoimme koko vaihtopaikan läpi. Lopulta toimitsija löysi pussini alueen toiselta reunalta. Pussini olin kuitenkin jättänyt ihan alueen keskelle eli joku oli sen siirtänyt väärään paikkaan. Vähän otti päähän tuo pussin metsästäminen.

Aikaa tähän meni reilu viisi minuuttia, mutta se tuntui iäisyydeltä. Teki mieli heittää muidenkin kamat pitkin vaihtoaluetta. Hyvä kanssakilpailija: ÄLÄ VIE TOISEN VAIHTOPUSSIA TOISEEN PAIKKAAN! Jos otat väärän pussin, anna se toimitsijoille. He voivat viedä pussin oikeaan paikkaan takaisin. Tuskin itse haluaisit saman kohtalon.

No pääsin kuitenkin matkaan. Pyörä sujui suht hyvin. Moottoritein huonoja puolia oli se, että toiseen suuntaan oli aina vastatuuli ja silloin pyörä ei kulkenut mihinkään myötätuuliosuuden jälkeen. Myös tuo vastatuuli samaa reittiä toistamiseen tuntui vievän ikuisuuden. Jotenkin esimerkiksi Joroisten reitti tuntui lyhyemmältä ja psykologisesti helpommalta. Aikaa kului kuitenkin alle kolme tuntia ja olin tyytyväinen.

Sitten oli vielä juoksu. Viime kesän mahavaivojen takia en uskaltanut tänä vuonna hirveästi ottaa energiaa ja se meinasi kostautua juoksun aikana. Alussa meinasin lähteä liian kovaa. Näin kuitenkin heti alkumatkasta Panun ja lähdimme yhdessä juoksemaan. Panu katsoi kellosta kilometriaikoja ja piti vauhdin tasaisena. Jossain vaiheessa tuntui, että olisi voinut lujempaakin mennä.

Vauhti oli kuitenkin hyvä ja ehkä vauhdin ja energian oton vähöisyyden vuoksi loppumatkasta meinasi tulla noutaja. Viimeisen viiden kilometrin aikana minun oli pakko pysähtyä juomaan. Vaikka juomapisteitä oli hyvin, oli yhdessä kohtaa niiden väli minulle liian pitkä. En ollut uskaltanut juoda edellisillä tarpeeksi ja oli pakko pysähtyä tankkaamaan nestettä ja energiaa.

Sanoin Panulle, että hän voi jatkaa matkaa. Itse jäin juomaan hetkeksi ja otin myös vähän energiaa ja kävelin hetken ennen kuin jatkoin juoksua. Onneksi tuo tankkaus auttoi ja sain taas juoksurytmistä kiinni.IMG_2989 (002)

Meillä molemmilla oli Panun kanssa tavoitteena alittaa kuusi tuntia. Itse olin jo hieman heittänyt hanskat tiskiin huonon uinnin ja vaihdon takia. Ajattelin, että tuo eväshetki oli viimeinen niitti tuolle toiveelle.

Pääsin maaliin ja näin kaverini. Lähdimme etsimään minullekin kuivia vaatteita. Siellä oli myös puhelimeni. Siellä odotti aikani, joka oli 5:57:27. Olin päässyt alle kuuden tunnin! Mahtava triathlonkesä siis kaikista ongelmista huolimatta!